Tonttumuistoja

Olen purkamassa ja siivoamassa entistä rakasta Itä-Helsingin kotiamme, jonka saimme lokakuussa myytyä mukavalle nuorelle perheelle. Perheelle, joka yllättäen paljastui talon suunnitelleen arkkitehdin pojan läheiseksi ystäväksi ja yhden oman tyttäremme tutuksi. Tuntuu hyvältä, kun meille niin rakkaaseen taloon tulee asumaan ihmiset, jotka ikäänkuin ”tuntee”. 

Muutto lähes 40 vuoden asumisen jälkeen on Valtava Homma. Löytyy paljon tarpeellista ja lähes yhtä paljon tarpeetonta. Paljon olen ehtinyt käydä läpi viimeisen parin viikon aikana niin konkreettisesti kuin mielen tasolla. Tunteita ja muistoja risteilee kaiken aikaa, vaikka koti pääosin on hyvästelty jo pari vuotta sitten. 

Laatikoittain valokuvia siirtyy sellaisenaan Punavuoreen, jossa käyn ne (ehkä) tarkemmin läpi. Saa nähdä, toteutuuko aikeeni. Onneksi seuraava muuttoni on sovittu jo maaliskuulle, jolloin tavaroita on taas käytävä läpi. Mutta tästä lisää (ehkä) keväällä...

Mutta palataan tonttuihin :) Nämä pikkuruiset ja rakkaat savitontut ovat olleet joulujemme ilo vuosia (täällä ja täällä). Alkujaan tonttuja oli pari kymmentä - lisää löytynee mökin joulupiiloista. Parin sentin mittaiset tontut on ostettu jo 1990-luvulla partion joulumyyjäisistä. Kolme tytärtäni kävivät useita vuosia partiossa, jossa he yhtenä jouluna olivat muiden sudenpentujen kanssa askarrelleet myyjäisiä varten pari sataa tonttua.

Tykkään näistä persoonallisista minimiehistä ja ne koristavat edelleen jouluani. Onneksi vielä pari saviukkoa löytyi raivatessani yhtä romulaatikkoa :):)