Metsän laidassa, piilossa korkeiden kuusien takana ja puiden alaoksien suojassa pilkottaa ruohoaukea. Metsänurmen ja niittykasvien peittämä pieni alue, jota ympäröi jykevä luonnonkivistä rakennettu muuri. Siellä täällä kasvien lomassa makaa hylättyjä, osin sammaleen peittämiä kivilaattoja, joiden pinnalla voi erottaa kirjaimia, sanoja ja numeroita: etunimiä, osia sukunimistä ja vuosilukuja.
Aidattua nurmikenttää ei ehkä tunnistaisi hautausmaaksi, ellei kivimuurin pylväässä olisi laatta jossa lukee selvin tikkukirjaimin ”Nikkilän mielisairaalan hautausmaa 1922-1951”. Vanha hautausmaa, jonne on viime vuosisadan alkupuolella haudattu yli 700 viereisen Nikkilän sairaalan potilasta.
Sata vuotta sitten Helsingin kaupunki perusti tämän pienen metsähautausmaan, koska silloinen Sipoon kirkkoherra ilmoitti että uudessa Nikkilän mielisairaalassa kuolleita ihmisiä ei saa haudata kunnan kirkkomaalle. Seuraavan 40 vuoden aikana hautausmaaksi siunatulle metsäaukealle haudattiin joka vuosi 10-20 sellaista sairaalassa kuollutta ihmistä, joille ei löytynyt omaisia eikä kotiseurakuntaa. Poikkeuksena sotavuodet 1939-44, jolloin Nikkilän sairaalassa kuoli noin 700 potilaasta joista yli puolet haudattiin tälle sairaalan omalle hautausmaalle.
Kun hautausmaa ei enää 1950-luvun alun jälkeen ollut käytössä, se rapistui, metsittyi ja unohtui. Vanhaa hautausmaata alettiin uudelleen kunnostaa vasta 2007-08, jolloin alueelta löydettiin enää vain seitsemän hautakiveä. Alueelle pystytettiin mm. muistokivi teksteineen ja alueen ympärille rakennettiin nykyinen kivimuuri ja portti.
Kävellessämme illan hämärtyessä Opiskelijatytön kanssa tyhjällä hautausmaalla tunnelma metsän reunassa oli unenomainen, jopa kummitusmainen. Pyhäinpäivän kunniaksi joku oli sytyttänyt kaksi kynttilää muistokiveksi pystytetyn ison kivenjärkäleen päälle.
Synkistä mietteistä huolimatta yhteiseen reissuumme Opiskelijatytön kanssa (täällä) mahtui myös paljon iloa ja naurua. Ja mukavaa yhdessäoloa :):)
Erikin hauta
Enpä olekaan kuullut tästä hautausmaasta vaikka paljon olenkin eri hautausmaita kierrellyt. Pidän jotenkin niiden tunnelmista ja kävellessä tulee katseltua hautakiviä ja pohdittua siellä lepäävien ihmisten tarinoita. Täytyykin käydä tuolla Nikkilän mielisairaalan hautausmaalla.
VastaaPoistaKauniin näköinen hautausmaa. Itseäkin kiinnostaa kovasti hautausmaat ja hautakivet. Käyn usein hautausmaalla kävelemässä täällä Porissa ja nauttimassa sen rauhallisuudesta. Ne pitävät sisällään niin paljon tarinoita.
VastaaPoistaeiku vaa urbanexplooraa
VastaaPoistaHei. Tämä on todella hylätty paikka. Olisi oikein, jos vainajilla olisi edes pieni muistolaatta. Ainoa, jota on muistettu ns. muistomuurissa on Signe Brander. Hän oli valokuvaaja, joka tallensi Helsingin kuvina. Monet kuolivat nälkään sotavuosina. Eivätkä kaikki olleet mielisairaita, vaan siirretty Helsingistä pommituksista turvaan. Muistolaatat kiitos kaikille nukkuneille ja tänne haudatuille. Yli 700.
VastaaPoista