Itä-Helsingin kodin muuttoruljanssin (täällä) välissä käyn pari kertaa päivässä ulkoiluttamassa Murua molemmille rakkaiksi tulleilla reiteillä. Kun Muru pysähtelee nuuskimaan huurteisia lehtiä, minä ehdin nauttia harmaan luonnon keskeltä löytyvistä yllättävistä väripilkuista.
Mieli hyvästelee tutut soratiet, puistot ja kanavan varren (täällä, täällä ja täällä). Tuulisen meren ja rannan lukuisat sorsat, kaukaa pilkistävän Roihuvuoren vesitornin (täällä).
Paljon ihania muistoja Itä-Helsingin kävelyretkistä. Milloin vaunuja tai rattaita työntäen, milloin villiviikarin perässä juosten, milloin väsynyttä kanssakävelijää reppuselässä kantaen. Kävelyjä keinupuistoon, retkiä sorsia ruokkimaan, pajunkissoja poimimaan ja reissuja lahden ympäri. Väliin innokkaana lenkkeillen, väliin huolissaan löntystäen.
Rakkaita seutuja ja rakkaita muistoja - rakkaimpieni kanssa.
Kun urakka on tehty on tärkeää ja vaoauttavaakin viivytellen hyvästellä tutut paikat ja tallentaa kuin syksyn viimelehtie kaunis kirjo muistot; elämä kulkee ja raamit vaihtuvat, mutta ne rakkaat muistomme kuljetamme aina mukanamme:)
VastaaPoistaKoe
PoistaKaihoisia mietteitä - vuodet vierivät.
PoistaKirjoitin äsken pitkän tarinan ajatuksistani, mutta yrittäessä i julkaista vastaukseni, hups - tuli virhe ja teksti katosi taivaan tuuliin. Ärsyynnyin bloggeriin, pistän mietteitäni sinulle vasta joskus toiste uudelleen :):)
Koe
Poista