lauantai 28. marraskuuta 2020

Koronaa kohti


Taas mennään koronan tautihuippua kohti ja yhteiskuntaa suljetaan, kuten maaliskuussakin. Keväällä mietin, että onneksi ei ollut marraskuu, vaan elettiin kevättä jolloin valo lisääntyi ja luonto heräili. Ajattelin, että en ikinä kestäisi, jos sama tapahtuisi pimeänä syksynä.

Nyt eletään synkintä syksyä, ja sama tapahtuu - korona kiihtyy ja sairaalat täyttyvät. Ja kontakteja pitää vähentää eikä rakkaita saa halata. Museot, teatterit ja urheiluhallit suljetaan.

Mutta yllättäen tätä kestää, vaikka toivoisinkin, että tätä ei olisi tullut. Kestää, vaikka on marraskuu ja vaikka valo vähenee ja luonto kutistuu talvilepoon. Mutta joku suhtautumisessani on muuttunut. Ehkä se on se, että tämä on jo tuttua, tähän on jo alistunut, tämä on jo kertaalleen eletty. Ehkä näin pimeällä on luontevampaa kuin keväällä käpertyä kotiin neljän seinän sisälle. Ja olen jopa oppinut nauttimaan pitkistä puhelinkeskusteluista läheisteni kanssa, kun ennen koin että pitkät ja merkittävät keskustelut voi käydä vain kasvotusten. Nyt myös uskallan kävellä ja lenkkeillä ulkona turvallisin mielin, kun keväällä alkuun arastelin jopa ulkoilua, varsinkin Helsingin ruuhkaisilla kävelyreiteillä (kunnes pakenin Salon mökille).

Nyt on myös helppo ja jopa luontevaa pitää etäisyyksiä ihmisiin niin jalkakäytävillä kuin kaupoissa, kun keväällä se usein tuntui tosi oudolta ja vaikealtakin. (Surettaa, jos se jää tai jos sen pitää jäädä tavaksi. Kaipaan koskettelua ja haleja.) Ja maski on kuin kaulahuivi - aina kassissa tai käytössä. Nyt myös tietää, että jonkun viikon tai kuukauden kuluttua tartunnat alkavat taas tasaantua ja pikku hiljaa vähetä.  

Yksi asia on sama kuin keväällä: kesän odotus :):) Uskon, että (viimeistään) kesällä korona on taas ohi (ainakin väliaikaisesti). Tosin keväällä kesään oli vain pari kuukautta, mutta nyt yli puoli vuotta. 

Mutta kesä ja korona-vapaa aika tulee - ennemmin tai myöhemmin. Ja uskaltaa taas halata rakkaitaan. Ja tanssia :):)

5 kommenttia:

  1. Nie wszędzie można zachować dystans w trakcie tego wirusa ale ważne jest pozytywne nastawienie.

    VastaaPoista
  2. Samoja tunnelmia täällä. Tottumus auttaa. Nyt tartuntojen kiihtyminen ja sen mukana erinäisistä asioista luopuminen ei tunnukaan enää niin dramaattiselta. Maskia, joka alkuun tuntui oudolta, ei enää edes huomaa. Ymmärtää, että aasialaiset, joita näki jo ennen koronaa usein maski kasvoilla, olivat viisaita.

    Keväällä auttoi kesän tulo ja nyt auttaa joulun odotus, ja sitten taas kesän odotus.
    Tammikuussa tulee vuosi siitä, kun Lapissa havaittiin ensimmäinen tartunta. Jospa seuraavassa vuoden vaihteessa olisimme jo paremmassa tilanteessa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oli jo unohtanut että tämähän alkoi jo tammikuussa. Ehkä en vietä vuosijuhlaa. Ehkä kohotan lasillisen, kun Sumen koronakäyrä alkaa taas laskea :):) Tervettä loppuvuotta Itä-Suomeenkin :)

      Poista
  3. Pitkälti samoilla poluilla näköjään matkataan massiivisen halipulan vallassa, sillä fyysinen läheisyys on omassakin perhekunnassa aina ollut valttia ja tärkeä osatekijä.

    Kestää, sietää ja noudattaa: kyllä, mutten tähän edes halua tottua.
    Paluuta vanhaan ei ole oletettavissa, mutta toivon ja uskon, että tulevaisuus tuo tullessaan kaikkien aaltojen jälkeen erilaisen ja sujuvamman arjen, elämäntilanteen ja -vaiheen. Hyvää alkanutta adventtiaikaa:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onneksi osaa jo oppaa kevättä rennommin ja on oppinut elämään uutta, jopa rentoa korona-arkea :)

      Poista