Abby, Cuomo ja Axelrod

Amerikkalaisen tv-kanavan CNN:n toimittajat ovat lähes ”asuneet” mökin olohuoneessa varhaisesta keskiviikkoaamusta lauantaiaamuun. Ukin kanssa olemme poikkeuksellisen tiiviisti seuranneet CNN:n 24/7-livelähetystä Yhdysvaltojen jännittävästä ja pitkittyneestä vaalilähetyksestä. 

Lopullista vahvistettua vaalitulosta vielä odotellaan. Kaikki äänet ei ole vieläkään laskettu kaikissa 50 osavaltiossa - puhumattakaan syrjäytetyn presidentti Trumpin suunnittelemista oikeusjutuista.

Aiemmin olen katsellut CNN-kanavaa harvakseltaan, sillä en tykkää kanavan (amerikkalaisesta?) hektisestä ja sekasortoisesta tavasta lähettää joka välissä mainoksia ja infoa kanavan muista ohjelmista. Monta vuorokautta kestävä tuloslähetys presidenttivaalien ääntenlaskennasta on ollut poikkeus. Yhtenäiset ohjelmajaksot ovat olleet tavallista pidempiä kokonaisuuksia, ja esim. mielenkiintoisia haastatteluja ja keskusteluja on ollut helpompi seurata. Vaikka uusia tuloksia ääntenlaskennasta on tullut äärettömän hitaasti, niin jollain tapaa lähetys on vanginnut katsojansa. 

Varsinkin kun meillä laiskoilla ja koronan rauhoittamilla eläkeläisillä on ollut vain aikaa. Ja kun mielenkiintoisimmat lähetykset ovat Suomessa olleet nähtävissä varhain aamulla. Ukki aamuvirkkuna heräilee jo viiden ja minä yleensä kuuden aikoihin, mikä Yhdysvalloissa on myöhäisillan parasta lähetysaikaa.

Kolmen viime vuorokauden aikana olen mieltynyt niin entiseen Obaman neuvonantajaan, levolliseen ja suuria linjoja vetävään David Axelrodiin kuin sähäkkään ja suorasanaiseen Chris Cuomoon - New Yorkin kuvernöörin Andrew Cuomon veljeen ja entisen New Yorkin kuvernöörin (1983-94) Mario Cuomon poikaan - ja rauhallisesti vuoroaan odottavaan nuoreen Abby Philipsiin - viisaan tuntuiseen, Harvardin yliopistosta valmistuneeseen journalistiin.

Toimittajien toistuvia ja väliin monimutkaisia If... ja But... -lauseita kuunnellessa on kulunut kuppi jos toinenkin kahvia. Puhumattakaan että Muru on saanut lähes jatkuvaa sylihoitoa.