Syksyinen Nikkilä

En ole koskaan käynyt Nikkilän sairaalassa. Vaikka se liippaa läheltä entistä ammattiani. Vaikka isäni oli siellä 1960-luvulla ensin potilaana ja myöhemmin lääkärinä. Vaikka sairaala ja sitä ympäröivä laaja puistoalue on minua aina kiinnostanut. Vaikka sinne on vain parinkymmenen minuutin ajomatka Helsingistä.

Viikonloppuna käynti viimein toteutui. Herkuteltuamme Opiskelijatytön kanssa ensin Hindsbyn Tilalla (täällä) keksimme, että ajamme autolla vajaat 10 kilometriä Nikkilään ja etsimme sairaala-alueen. Sähköisen kartan avulla se löytyikin helposti. Matkalla ohitimme ainakin kaksi upeaa Sipoon kivikirkkoa, joihin täytyy tulla toiste tutustumaan :):)

Vuonna 1999 toimintansa lopettanut Nikkilän sairaala yllätti. En ole tajunnut, miten laaja alue se on ollut. Yli 1500 potilaalle ja noin 800 hoitohenkilölle rakennettiin 60 erillistä rakennusta, joista kolmisenkymmentä on vielä jäljellä. Näistä toistakymmentä on 2010-luvulla kunnostettu korkeatasoisiksi asunnoiksi, mutta loput eli kymmenkunta rakennusta on ränsistymässä käyttökelvottomiksi - kaikki Museoviraston suojeluksessa.

Sairaala-arkkitehti Ernst Albin Kranckin (1864-1936) suunnittelema Nikkilän mielisairaala oli Helsingin kaupungin sairaala vuosina 1914-1999. Jo ennen tätä kaupungin köyhäintalon täynnä olevilta mielisairasosastoilta siirrettiin potilaita Sipooseen perhehoitoon. Tämä vaikutti osaltaan uuden mielisairaalan rakentamiseen juuri Sipoon Nikkilään ja osaltaan usko, että puistomainen ja väljä maaseutuympäristö edistäisivät psyykkisesti sairaiden potilaiden hyvinvointia. Ja ehkä myös ajatus ”pois silmistä, pois mielestä”.

Komeita vaahteroita ja lehmuksia kasvavalla mäellä oli parhaimmillaan 11 paviljonkimaista potilasrakennusta (naisten rakennukset länsi- ja miesten itäpuolella), useita henkilökunnan asuintaloja sekä hallinto-, huolto- ja maatalousrakennuksia. Parhaimmillaan alueella toimi mm. oma lämpö- ja vesilaitos, palokunta, leipomo, pesula ja sikala sekä korjausverstaita ja puutarha kasvihuoneineen. Alkuvuosina läheiseltä Nikkilän asemalta sairaalalle kulki jopa oma rautatie :)

Nikkilän sairaalassa hoidettiin pääosin pitkäaikaisia ja vaikeasti psyykkisesti sairaita potilaita - osa potilaista eli Nikkilässä yli 50 vuotta. Sairaalassa panostettiin perhehoidon lisäksi mm. taide-, musiikki- ja toimintaterapiaan. Yli 80 toimintavuotensa aikana Nikkilän sairaalan potilaiden elämään mahtui mielen sairauden lisäksi myös paljon muuta inhimillistä kärsimystä: traagisia kohtaloita sodanaikaisista nälkäkuolemista kymmeniin itsemurhiin ja useisiin tappoihin sekä tuhoisia hoitokokeiluja, kuten pakkohoitoja ja -sterilisaatioita ja lobotomioita.  

Pysäköimme auton entisten hallintorakennusten edessä olevalle parkkipaikalle ja kävelimme puistokujaa pitkin kohti sairaalan vanhaa päärakennusta. Jatkoimme matkaa kauniin ruskan värjäämässä puistossa, joka kiemurteli asunnoiksi muutettujen tyylikkäiden jugendrakennusten ja surullisten talorähjien välissä. 

Kiertelimme aluetta Opiskelijatytön kanssa vaitonaisina oudon nostalgian ja surumielisyyden keskellä - luonnon kauneudesta ja rauhasta nauttien. Mahtuiko tänne myös iloa tai rakkautta? Onnistumisia tai unelmia?

Juhannusjuhlaa 1910-luvulla sairaalan pihalla. Kuva: Museovirasto (Finna.fi)