Kuten monesti olen maininnut elämäni keskiössä hyörii kaksi suloista pikkupoikaa - Esikoisen vuosina 2010 ja 2012 syntyneet vekkulit. Pojat asuvat vanhempineen itäisessä kantakaupungissa ja saamme Ukin kanssa olla tiivisti mukana nuoren perheen elämässä. Tai sanotaanko sopivasti - puolin ja toisin.
Koska pikkupojat ovat oleellinen osa elämääni, he ovat näkyneet ja kuuluneet ajoittain myös blogissani. Kun vanhempi pojista täytti marraskuussa viisi vuotta, jäin miettimään, kuinka kauan Mummin on sopivaa kirjoittaa poikien elämästä omassa blogissaan.
Päädyin viiteen ikävuoteen. Esikoulun aikana ja viimeistään ekalla luokalla pojat ja heidän kaverinsa oppivat lukemaan, ja ala-asteella poikien netin selailu saattaa lisääntyä. En halua, että pojat tai heidän kaverinsa löytävät itsestään kuvia tai juttuja - positiivisiakaan - joita joku muu on heistä kirjoittanut ja tavallaan luvatta.
Nyt vanhempi pojista on ohittanut tuon kriittisen iän. Vaikka tarkat sepustukset pikkupoikien elämästä blogissani vähenevätkin, molemmat pojat säilyvät ja tulevat aina säilymään elämäni keskiössä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti