perjantai 18. joulukuuta 2015

Mummi kirkossa


Kirkko ja kirkonmenot eivät kuulu arkeeni. Häiden ja hautajaisten lisäksi kirkossa tulee käytyä lähinnä konserteissa ja lyhyissä joulumatineoissa. Keskiviikkona poikkesin keskellä päivää yksin Helsingin Tuomiokirkkoon, jossa oli Arkipäivän kauneimmat joululaulut -yhteislaulutilaisuus. Kirkko oli valoisa, lämmin ja kaunis. Vieressä istunut keski-ikäinen nainen hymyili tervehdykseksi. Ison joukon keskellä tuttuja joululauluja oli mukava laulaa. Seiskan äänellä mahtui häpeämättä mukaan. Tuntui hyvältä.

Hyvän "yksin, mutta yhdessä" -kokemuksen pilasi yhteislaulun välissä papin (?) pitämä lyhyt puhe. Sanahelinää ja teologisia fraaseja joulukiireestä. Ärsyttävän mitäänsanomatonta puhetta. Luulen, että kirkon yhteislaulutilaisuuksiin osallistuu minun lisäksi muitakin harvoin kirkossa käyviä ihmisiä. Jos tilaisuudessa puhutaan, puhe pitäisi valmistaa huolella ja ajatuksella - yleisö huomioiden. Oiva mahdollisuus näyttää  "ulkopuolisille", mistä nykykirkossa puhutaan. Ainakin keskiviikkona kirkko näytti toistavan samoja "kiire pilaa joulun" -löpinöitä kuin pyhäkouluaikanani 1960-luvulla.

Kirkko ja kaupunki -lehdessä (48/2015) oli Anu Heikkisen kirjoitus melkein samasta aiheesta. Terveisiä ulkopiiristä otsikoidussa jutussa kerrottiin helsinkiläisestä Paula Niemestä, joka ei aiemmin kirkon tilaisuuksista pahemmin välittänyt. Hän päätti selvittää itselleen missä kirkko kulkee ja osallistui vuoden ajan joka sunnuntai jumalanpalvelukseen. Vuoden lopussa Paula Niemi kommentoi, että hänen kuulemansa saarnat jäivät kauas arkitodellisuudesta. Hän toivoi saarnoihin lisää potkua ja kirkolta enemmän rohkeutta ja arvojohtajuutta.

Onneksi viime syksynä sain osallistua tilaisuuteen, josta surullisuudestaan huolimatta jäi hyvä muisto. Ukin monivuotisen työtoverin hautajaisissa Hietaniemen uudessa kappelissa pappi puhui ymmärrettävästi ja lohduttavasti - ihmisenä ihmisille. Kuolemaa kunnioittaen ja elämästä kiittäen. Siunaustilaisuudesta lähdin kuollutta ystävää muistellen ja oman elämäni valintoja ajatellen. Rauhoittuneena.

2 kommenttia:

  1. postauksesi ajatuksia herättävä, tuo mainitsemasi artikkeli voisi olla lukemisen arvoinen

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihmiselle puhuminen ja ihmisen kuunteleminen - kumpikin taitolajeja ja vaativat keskittymistä hetkeen ja toiseen. Pätee niin kahdenkeskisessä jutustelussa kuin suurelle yleisölle puhuttaessa.

      Poista