perjantai 4. joulukuuta 2015

Kuuntelenko?

Toimittaja Riitta Nykäsen juttu kuuntelun vaikeudesta vanhassa Eeva-lehdessä puhuttelee minua edelleen. Alla juttu hieman lyhennettynä.

Ei ole helppo kuunnella erilaisella temperamentilla varustettua ihmistä. Nopea hermostuu helposti hitaaseen ja perusteelliseen puhujaan. Rauhallista sanailijaa saattaa puolestaan ärsyttää liian tehokas tempo. Vaikeaa on myös kuunnella eri mieltä olevaa puhekumppania.

Hyvä kuuntelija ei keskeytä toista, vaan jaksaa kuunnella loppuun asti. Onko mikään rasittavampaa kuin tulla keskeytetyksi niin, että kuulija ryhtyy puheisiin jonkun muun kanssa ja palaa hetken päästä asiaan näennäisen anteeksipyytelevänä. Tai näplää välillä älypuhelintaan. Tilaisuus kuulla ja tulla kuulluksi on menetetty. 

Kohtaamisesta tulee arvokas, kun on aidosti läsnä ja katsoo puhujaa silmiin. Kelloaan vilkuileva ja haukotteleva keskustelukumppani kertoo jo eleillään, ettei hän ole oikeasti kiinnostunut. Näe ja koe toinen, ja yritä unohtaa hetkeksi itsesi. Älä luokittele, äläkä tuomitse. Älä heti tyrkytä neuvoja. Unohda uskomuksesi, käsityksesi ja ennakkoluulosi. Äläkä kuvittele tietäväsi etukäteen, mitä toinen tulee sanomaan.

Jokainen kohtaaminen voi olla merkittävä ja ainutlaatuinen, jos sille antaa mahdollisuuden: suhtautuu keskustelukumppaniin kuin odottaisi hänen antavan jotain arvokasta, ainutlaatuista ja tärkeää.


Samasta asiasta huomaan kirjoittaneeni myös runsas vuosi sitten (täällä). Eli minulle tämä on erityisen tärkeä juttu. Sellainen asia, johon määrätietoisesti pyrin - onnistuen välillä paremmin ja välillä huonommin - ja johon toivon kaverinkin pyrkivän.

Jos emme Ukin kanssa keskity satasella, niin yhteen edelleen lyödään, sillä Ukki on käänteissään nopea ja helposti kyllästyvä ja minä hidas ja perusteellinen. Kuuntelun perustaidot unohtuvat herkästi kummaltakin. Mutta kuten tanssiessa olen huomannut, niin vanhakin voi oppia.

6 kommenttia:

  1. Oppia ikä kaikki- sanotaan.
    Minä ikävä kyllä olen otteissani räväkkä ja keskeytän toisen helposti, ennen kuin huomaankaan. Hyvin tiedän, miten rumaa ja ärsyttävää se. Ehkä minäkin opin kasvamaan paremmaksi kuuntelijaksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tykkään räväköistä ihmisistä! Aito kuuntelu ei mielestäni tarkoita sitä että ihminen on hidas hyssykkä. Lähnnä niin räväkältä kuin hitaammalta vaaditaan sitä, että antaa tilaa keskusteluss myös hitaammin asiansa ilmaisevalle. Kun on oma vuoro, räväkkyys ja innostuneisuus on innostavaa ja keskustelua eteenpäin vievää.:):)

      Poista
  2. Minulla sama kuin aimariilla. Joudun monesti oikein keskittymään, että jaksan odottaa. Lasten kanssa jaksan, mutta aikuisten kanssa on vaikeampaa.
    Kirjoituspiiri on hyvä opettaja: Meilllä jokainen saa omalle kirjoitukselleen yhtä paljon aikaa: Olen tässä yhteydessä tutustunut erikoisiin ja hurmaaviin ihmisiin ja erilaisiin tapoihin nähdä asiat.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Myönnän että minullekin käy usein samoin. Oikein kieltä pistelee, kun haluaisi jo sanoa itselle niiiin tärkeän kommentin tai näkemyksen. Minäkin olen vuosia ollut eräässä keskusteluryhmässä, jossa olen konkreettisesti saanut harjoitella toisten kuuntelua ja oman vuoron odottelua. Ehkä tämän takia asia minua niin puhutteleekin.

      Poista
  3. Sama juttu, tuppaan keskeyttämään, kun olisi sanottavaa juuri määrättyyn kohtaan. Mutta olen yrittänyt opetella kuuntelemaan ja ajattelen, ettei se sanomani nyt ehkä niin tärkeätä olekaan kuin vain minulle itselle, puhujalla on juuri oma tärkeä asia menossa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Luulen että kaikki joutuvat opettelemaan kuuntelemista, osalle se helpompaa kuin toisille, mutta kaikille opettelun paikka. Se oma juttu on niin ältsin tärkeä ja juuri se oikia....

      Poista