Kuvassa isä, minä, äiti ja Sisko kesällä 1956. Perheen autona oli siniharmaa, neliovinen Peugeot 206, joka vuonna 1962 vaihtui vaaleaan, pitkäperäiseen Peugeot 403 -autoon. Jälkimmäinen ostettiin säästösyistä viisi takaikkunaa peitettyinä. Tällööin auton sai rekisteröidä pakettiautona, ja ymmärtäkseeni pakettiauton autovero oli selvästi pienempi kuin henkilöautosta maksettava. Ikkunoiden peitteet sai poistaa 6-12 kuukauden käytön jälkeen, joten alkuun me lapset istuimme takapenkillä ulos näkemättä. Muistaako kukaan?
Rusetit ja rusettinauhat olivat pikkutytöille tärkeitä, etenkin 1950-luvulla. Niitä oli monen värisiä ja levyisiä - aamulla valittiin mieleinen. Äitimme oli käytännöllinen työssä käyvä nainen, eikä meillä siskon kanssa ollut pitkää tukkaa eikä lettejä. Mutta rusetit sai ja piti olla! Niistä kauneutta rakastava äitimmekin piti.
Lapsuuskuvat on niin kivoja. Jokaiseen sisältyy mahdoton määrä muistoja.
VastaaPoistaRusettiaikaa ei itselläni ollut, eikä lapsena pitkiä hiuksia. Eka auto isällä joskus 70-luvun alkupuolella. Oli Volga.
Ja kuvaa ruhassa katsoessa muistoja kuvan ihmiistä ja tilanteesta palaa mieleenusein lisää. Mutta se vaatii rsuhallisuutta ja aikaa.
PoistaIhana kuva !!
VastaaPoistaMinulla oli letit ja kun äiti ne letitti, laittoi hän ne kireäksi, että taatusti pysyi kiinni koko päivän, mutta samalla päänahkanikin oli kovilla, Mutta siihen tottui :)
Ai teillä oli jo tuolloin auto, me saatiin Anglia vasta kun olin jotain 13-14, en ihan muista.
Vähä olin aina kade tytöille joilla oli letit. Joo, meidän kaupunkilaiseen perhe-elämään kuului lapsuudessani auto. Isä ehkä ilmensi itseään autoilla....
Poista