Kevään merkkejä

Pikkupojat olivat meillä hoidossa pari päivää. Luettiin toistakymmentä kirjaa, tutkittiin tarkkaan uusia legolehtiä, rakennettiin portaikkoon spiderman-verkkoa ja syötiin pari pääsiäismunaa.

Mummi nautti etenkin ääneen lukemisesta ja tiistaisesta kävelylenkistä. Pojat olivat innokkaita ja reippaita kävelijöitä. Jokainen pienikin metsäpläntti vaati perinpohjaisen tutkimisen, jokainen kepakko tarkistamisen ja lätäkkö kokeilemisen. Kaikki kolme ryömimme innokkaasti ojanpohjia keppien perässä, mutta vähitellen huomasin kevään paljastamat koiranplöröt tiheiköissä ja alkoi vähän inhottaa. Teiden ja polkujen reunat ovat pääosin siistejä, mutta metsäplänteiltä ei monikaan ilmeisesti viitsi kakkareita korjata. Tästä lähin ainakin Mummi nyysii Murun jätökset tuuheimmankin kuusen alta!

Yhdessä ihmeteltiin myös joutsenta, joka rakensi pesää vain parin metrin päähän ruuhkaiselta lenkkipolulta. Aiempina vuosina pesä on ollut kanavan hiljaisemmalla ja suojaisammalla puolella. Katsotaan miten lintu ja poikaset keväästä selviävät.

Huomenna Pikkupojat pääsevät onneksi Salon mökille puhtaampiin metsiin ryömimään.

Oivander 3 v

Palmusunnuntai

Pros&Cons

Kevätmatka Liguriaan Luoteis-Italiaan täytti lähes kaikki odotukset. Viiteen päivään mahtui kolme kävelypäivää ja kaksi matkustuspäivää. Parasta oli - kuten odotinkin - herkullinen ruoka ja kauniit kävelymaastot. Ruokapuolella ei tullut yhtään pettymystä. Kokeilimme edullista kiinalaista Rapallossa, turistien kansoittamaa tavernaa Vernazzassa, hienostunutta ristoranttea Santa Margheritassa ja tuhtia sisilialaista Milanossa. Paras muisto jäi kuitenkin aurinkoisesta iltapäivästä Santa Margheritan rantaravintola Skipperissä, jonne eksyimme sattumalta hikisinä ja väsyneinä kolmen tunnin päiväkävelyn jälkeen (täällä).

Kävelyretkille lähteminen ja reittien löytäminen oli helppoa. Kahdesti lähdimme päiväretkelle suoraan hotellista Portofinoon päin ja kolmantena päivänä matkustimme paikallisjunalla Monterossoon, josta aloitimme päivävaelluksemme (täällä). Tukevat lenkkarit jalassa, kevyet reput selässä ja vesipullot matkassa. 

Jos jotain toivomisen varaa matkasta pitäisi löytää, niin se olisi ehkä ilmat. Ensimmäisenä päivänä aurinko pilkisti ja lämmitti, toista päivää varjosti sateen uhka ja kolmantena päivänä rantaa riepotti kova tuuli. Mutta oikulliseen kevätsäähän oli varautunut, joten sekään ei menoa pahemmin haitannut.

Toreilla huomasi, että Italiassa oli alkamassa artisokkakausi. Myyntipöydät pursusivat tuoreita latva-artisokkia, jotka ovat kuulema Ligurian pääsiäisherkkua.

Piipahdus Milanossa

Kotimatkalla pysähdyimme Milanossa, jossa keskusrautatieasemalla vaihdoimme junasta lentokenttäbussiin. Aseman läheltä löytyi mukava sisilialainen trattoria Da Salvatore (täällä), jonka listalta valikoimme mm. maukkaita gratinoituja kampasimpukoita. Ukin selän takana komeili grappavalikoima, jonka maistelu päätettiin yhteistuumin jättää seuraavaan kertaan.

Onneksi ehdittiin kotiin kuuntelemaan perjantain laulavia puhelinlankoja. Ja heti aamulla katsoin nauhalta Isänmaan puolesta 4. kauden viimeisen jakson. Pikkuhiljaa palaillaan rentoon arkeen...

Italian ostokset

Matkalta ostettiin ruokaöljyä, sitruunalikööriä, juustoa ja kaulahuiveja. Oliiviöly on paikallista, tuoretta ja kallista herkkukaupan myyjän suosittelemaa öljyä. Limoncella ostettiin kävelyretkellä vuorilta paikalliselta isännältä, joka oli sen itse valmistanut puutarhansa sitruunoista. Parmesanjuusto lähikaupasta, 24 euroa/ kg.

Kaulahuivit ovat molemmat Mummille. Beige-luonnonvalkoiselle huiville tuli äkkitarve (?) Vernazzan tuulisella rannalla - ihanan pehmeää modaaliviskoosia. Sydänkuvioinen huivi on Ukin synttärilahja (Mummin vinkistä) Rapallon muotikaupasta - milanolaista designia ja Mummin lemppari.

Tänään kotiin! Neljä yötä reissussa - juuri sopivan pituinen synttäriloma!

Pastaa, pitsaa ja sushia

Kävely ja ruoka - Italian matkamme kohokohdat. Maanantaina Ukki söi elämänsä parhaat gnocchit (perunatyynyt) ravintola Skipperissä (täällä) Santa Margheritassa (3 km kävely Rapallosta). Minä en yleensä tykkää gnoccheista, mutta nämä olivat todella taivaallisia - käsintehtyjä,  tuoreita ja pehmeitä. Ja maukkaassa katkarapu-tomaattikastikkeessa. Myös Ukin alkuruoaksi syömät simpukat tomaattikastikkeessa olivat mainioita. Minä söin erinomaisen simpukkapastan (spaghetti vongole) - Siskon lempipasta. Istuimme Ukin kanssa ainoina asiakkaina rantapöydissä meren ääressä, jossa lisäbonuksena nauttimme keväisestä auringosta. Lomaa parhaimmillaan.

Tiistaina Vernazzan rannan tavernassa päätin ottaa peruspitsan eli pizza Margerithan. Tulipa taas todettua, että yksinkertainen on hyvää - rapea, ohut pohja, hyvä tomaattisose, erinomainen mozzarella ja pinnalla ripaus parasta oliiviöljyä. Ja vot, vie kielen...

Keskiviikkona pongasimme Tripadvasorista Ristorante Antonion Santa Margheritassa. Intiimi ravintola, jossa fantastinen tunnelma, ystävällinen henkilökunta ja hyvä ruoka. Yksi elämäni parhaita mozzarella-tomaattisalaatteja, Ukin sitruunamarinoitu miekkakala-alkupala ja pääruokana syömämme grillatut merenelävät olivat ok. 

Yleisfiilis Antonion pienessä ravintolassa oli voittamaton ja asiakaskunta positiivisessa mielessä kirjavaa. Vieressä iloinen italialainen ikäisemme pöytäseurue herkutteli uunipellillisellä tuoreita kaloja ja ihaili ostamiaan vaatteita, toisella puolella tukeva mies istui rennon rehvakkaasti ja tilasi jo toisen aterianjälkeisen konjakin, takakulman oli vallannut puhelimia kaiken aikaa näpräilevä porukka - kolme miestä ja neljä kasvotpeittäviin huiveihin verhoutunutta islaminaista. Kaikkia ravintolan isäntä palveli yhtä sydämellisesti ja kunniottavasti lähtiessä kädestä hyvästellen. Kuten meitäkin.

Päivän pääaterian olemme nauttineet lounaalla ja iltaisin piipahtaneet hotellin vieressä olevassa japanilaisessa ravintolassa, josta saa halvalla erinomaisia susheja ja taivaallisia tempuroita. Ja johonkin väliin päivää on vielä mahtunut kuppi espressoa ja töttörö italialaista jäätelöä.

Ravintola Skipperin gnocchit

Ristorante Antonion Insalate caprese

Pizza Margherita

Synttärikävely

Tänään Mummi täyttää 63 vuotta eli olisiko se jo virallinen mummi-ikä... Juhlapäivää vietettiin kukkien keskellä Välimeren rannikolla kävellen Ukin kanssa Monterossosta Vernazzaan, joka on Chique Terren pohjoisin pätkä. Ainoa pätkä, joka viiden rantakylän patikointireitistä on avattu talvisateiden jälkeen (turistibyron mukaan - joskin törmäsimme matkalla suomalaispariskuntaan, joka oli ilman ongelmia kävellyt myös seuraavan pätkän Cornigliaan asti).

Mummin ja Ukin kunnolle riitti hyvin tämä kaunis, 3,5 km pituinen vuoriston reunaa myötäilevä rantareitti. Lyhyydestään huolimatta reitti koetteli jalkoja, sillä se nousi ja laski merenpinnasta 220 metriä. Selvisimme kuitenkin opaskirjan suositusajassa eli runsaassa kahdessa tunnissa. Pääosin kauniisti kivetty polku oli ajoittain kapea, mutta hyvinhoidettu ja aamuisen sateenkin jälkeen turvallinen. Ja eksyminen on mahdotonta. Normaalikuntoinen 60-kymppinen pärjää mainiosti, kunhan muistaa nousuissa pysähtyä tasaamaan hengitystä ja ihailemaan maisemia. Varsinkin laskeutuminen Vernazzaan on henkeäsalpaavan kaunis.

Vernazzassa oli täynnä amerikkalaisilta risteilyaluksilta tulleita kovaänisiä, mutta ystävällisiä turisteja. Rannan tavernassa juotiin oluet ja syötiin pitsat (Mummille Margharita ja Ukille Carciofi eli artisokkapitsa). Neljän aikaan palattiin paikallisjunalla (2 tuntia) takaisin Rapalloon.

Päivän polku oli lyhyt, mutta vaihteleva - välillä ylitettiin karikoita, välillä kahlattiin kukkameressä. Elämää..

Varaslähtö kevääseen

Pohjois-Italiassa kevät on noin 1,5 kuukautta Etelä-Suomea edellä. Kirsikka- ja magnoliapuut kukkivat, vaikka useimmat puut vasta kasvattavat lehtisilmujaan. Voikukat sekä erilaiset kellot, leinikit ja orvokit valtaavat polkujen vieruksia. Innokkaimmat purjehtijat ja kanotoijat harjoittelevat kesää varten. Vanhukset asettuvat istumaan aurinkoisille talonvieruksille ja lapset rakentavat hiekkalinnoja putsaamattomilla hiekkarannoilla. Se on Kevät!

Tykkään piipahtaa Välimeren maissa keväällä, koska tietää että sama on Suomessa vielä edessä. Syksyllä paluu koti-Suomeen masentaa, kun edessä on vain entistä kylmempää ja entistä pimeämpää.

Riemua Rapallossa

Sunnuntaina lensimme Ukin kanssa Milanoon, josta jatkoimme pari tuntia junalla pieneen Välimeren rantakaupunkiin - Rapalloon. Majoituimme Vesuvio-hotelliin (täällä), jossa vietimme joitakin vuosia sitten onnistuneen syysviikon. Hotelli on vaatimaton, siisti perhehotelli, jonka valtteja on sijainti rantakadulla ja parvekkeet suoraan merelle sekä rauhalliset huoneet ja ystävällinen palvelu.

Rapallo on hieman nuhjaantunut 30 000 asukkaan kaupunki, josta on hyvät bussi- ja junayhteydet rannikon muihin lomakaupunkeihin, kuten kuuluisaan Portofinoon ja viiteen Cinque Terren vaellusreitin varrella olevaan pikkukylään. Ja maukkaita ruokapaikkoja sekä mainoita kävelypolkuja - seikat jotka saivat meidät tulemaan toistamiseen Ligurian rannikolle. 

Maaliskuun puolessa välissä Rapallossa on vähän turisteja, mutta paljon mummoja, mammoja ja koiria - mikä sopii meille. Ja tänään sopivan aurinkoinen kävelyilma.

Iloa jakkarasta

Eilen lompsuttelin iltapäivän keskustassa, lähinnä Punavuori-Eira-Kaivopuisto -akselilla. Kaduilla paljon elämää - myös koiria ja lapsiperheitä, jotka aina lisäävät alueen viihtyisyyttä. Tirkistelin pariin kukkakauppaan, joiden ulkoasussa oli nähty vaivaa - ulkonakin kukkaröykkiöitä ja koristepenkkejä. Tykkään, koska itsekin kantelen parvekekukkiani edestakaisin aamulla ulos aurinkoon ja illalla sisään yöpakkasia pakoon.

Löysin Vuorimiehenkadulta "uuden" Kauppamakasiini-nimisen antikvariaatin, jonka kiehtova täyteys ja sekaisuus kutsui tutkimaan hyllyjä. Poikkesin myös - kuten usein liikkuessani niillä suunnilla vanhoja huonekaluja, astioita ymym myyvässä Fasaanissa sekä kivassa Vinkel-desingmyymälässä, jossa on mm. tanskalaisten suunnittelijoiden pikkuesineitä. Toista vuotta sitten ostin Vinkelistä ihanan koristetähden (täällä), joka siitä lähtien on kesät talvet roikkunut olohuoneen ikkunassa. Ja roikkuu edelleen. 

Perjantaina Vinkelistä mukaan lähti indonesialainen vanha baarijakkara, jonka istuinosa on vihreäksi maalattua teakiä ja jalat metallia. Löysi heti paikkansa varatuolina lasikon pöydän äärestä.

Ja tietenkin pullahiiri poikkesi Korkeavuorenkadun Successissa, josta perinteisten jättikorvapuustien lisäksi löytyy nykyään pienempiä, mutta sitäkin herkullisempia sokeria, pähkinää, kinuskia ym sisältäviä pikkupullia. Mummi oli myyty!

Rantavahdit

Terassijädet

Peruspipo Juniorille

Lanka 7 Veljestä ja sukkapuikot 3,5
 112 silmukkaa jaetaan neljälle sukkapuikolle (28 s/puikko). 

2o ja 2n ympyräneuletta 15  cm, minkä jälkeen kavennukset: 
Eka kerros 2 silmukkaa oikein yhteen eli lopussa 14 s/puikko.
Neljä kerrosta pelkkää oikeaa.
Seur kerros 2 silmukkaa oikein yhteen eli lopussa 7 s/puikko.

Kaksi kerrosta pelkkää oikeaa.
Lopuksi 2 silmukkaa oikein yhteen loppuun asti.

Tulppaanit Salosta

Ukki oli ostanut mökille Salon torilta kaksi tulppaanipunttia eli 2 x 5 euroa/10 kpl. Vakikukkamyyjä kasvattaa kukat omassa puutarhassaan ja löytyy torilta yleensä ensimmäisenä keväällä ja viimeisenä syksyllä, kuten nytkin. Tulppaanit ovat tuoreempia ja terveempiä kuin Hesan torilla, jonne ne usein tulevat tukkukaupan kautta. 

Salon tulppaanit elävät kukkien tavoin eli avautuvat kauniisti eivätkä kuivu pystyy. Ja värejä löytyy.

Lupaus

Kevättä partsille

Kaupunkikodin puutarha on täysin lumeton, mutta vielä aika väritön. Eteläisellä partsilla sen sijaan viihtyvät jo keväiset ruukkukukat, joista suosikkejani ovat keltaiset narsissit ja valkoiset helmihyasintit eli -liljat. Pakkasöiksi nostan ruukut sisälle, ja kukkimisen jälkeen istutan sipulit puutarhaan.

Puutarhaan aiempina vuosina istuttamani kukat nousevat vasta pääsiäisen jälkeen, joten en voi vastustaa ruukkukukkien ostoa. Varaslähtö kevääseen! Ja vielähän puutarhaan sipuleita mahtuu. Menneellä viikolla hain parikymmentä narsissiruukkua Roihuvuoren Tokmannilta, jossa niitä myytiin 3 ruukkua 5 eurolla (3-4 sipulia ruukussa).

Helmililjojen hoito-ohjeita netistä: Jatka helmililjojen kastelua ruukussa kukinnan jälkeen. Anna lehtien lakastua ja kuivua omaa tahtiaan. Istuta sipulit keväällä ulos. Puutarhassa helmililjalle käy sekä kivikko että kukkapenkki, mutta nurmikossa se ei viihdy kovin hyvin. Helmililja kasvattaa sivusipuleita ja muodostaa mättäitä, jotka tulisi jakaa kolmen, neljän vuoden välein.

Frame 103/2015

Kuudesta kuuteen - valoa!

Miten nopeasti se aina tapahtuu - valon lisääntyminen joulun jälkeen. Mökillä sen huomaa parhaiten, kun eletään lähempänä ympäröivää luontoa kuin kaupunkikodissa. Herätessä on jo valoisaa, ja valoa riittää vielä päivällisen jälkeen. Ja tämä upea valoisuus jatkuu lokakuulle!

Nautitaan valosta ja luonnon heräämisestä. Ja kevään kukista ja pihapönttöjä tutkivista tiaisista.

Raitamania

Rakastan kutoa ja pitää raitasukkia (mm. täällä ja täällä), mutta lankojen päättely on aikaavievää ja rasittavaa. Tästä syystä välillä ostan valmiiksivärjättyjä raitalankoja. Lankojenostolakosta huolimatta sorruin perjantaina ostamaan Novitan raita-seiskaa - väritys oli niiiin minua eli harmaan eri sävyjä ja keltaista. Ja heti piti alkaa sukkaa vääntämään.

Ostin myös uudet Novitan koivuiset sukkapuikot, jotka tuntuvat ihanan pehmeiltä käteen. Aiemmin olen kokeillut ruusupuisia - hyvät - ja jotain Virosta ostettua puulajia - ei hyviä -, mutta näihin Novitan koivupuikkoihin olen tosi tyytyväinen.

Siisti kirppis

Tylsä Salo yllätti kolmesti. Ensimmäinen yllätys oli torilta löytyneet tuoreet ja isot Ahvenanmaan ahvenet. Lisukkeeksi riittää vain perussalaatti, jonka salaisuus on rapeat ja tuoreet salaatinlehdet, makeat minitomaatit, parmesaanilastut ja hyvälaatuisesta oliiviöljystä sekoitettu kastike (täällä). Ja tietenkin torilta lähti mukaan myös ruukkunarsisseja.

Toinen iloinen yllätys oli talviunilta samana aamuna herätetty torikahvila. Aamulla olimme juuri netistä harmiksemme todenneet, että torin kahvilat avautuisivat vasta myöhemmin maaliskuussa. Mutta avatulla torin suurimmalla (tai toiseksi suurimmalla) kuppilalla ei ole nettisivuja!! Saatiinpas kevät kuitenkin korkatuksi ja kahvit maistuivat ei-pahvisista mukeista. Salon tori on Paras tori!

Kolmas ilon aihe oli Helsingintiellä sijaitseva itsepalveluperiaatteella toimiva Radiokirppis (täällä). Se osoittautui siistiksi ja hyvinhoidetuksi, ja sieltä löytyy myös pieni, mutta valoisa parin pöydän kuppila. Sopivasti ostajia, ei tyhjiä pöytiä. Kiva fiilis, paljon lastenvaatteita. Tällä kertaa löytyi tosin vain alkuvuoden naistenlehtiä. Kirpputoreista ja kirppuostoksistani lisää kirppisblogissani (täällä).

Joutsenet saapuivat mökkilahdelle, jossa vain rannassa kaislikon tuntumassa sulakohtia. Kurkiparia vielä odotellaan.

Hitaampaa foksia

Hidas, nop, nop, hidas. Eteenpäin kanta-askelilla. Mies aloittaa oik eteen (hidas), minkä jälkeen ensin vas ja sitten oik eteen (nop, nop) ja lopuksi vielä vas eteen (hidas). Oik hitaalla mies kääntää ylävartaloaan siten, että liikettä johtaa vas kylki, ja kylkiasento palautuu vas hitaalle lähdettäessä. Nainen askeltaa vastaavasti vas taakse, oik ja vas taakse ja oik taakse. Mies aloittaa oik käännöksen oik hitaalla päkiällä kääntyen ja perään nop nop taakse.

Perusfoksi on tuttu - ainut tanssi, jonka askeleet olen osannut vuosia - mutta nämä hitaan foksin askeleet tuntuivat taas kuin tuiki uutta tanssia opettelisi. Pitkästä aikaa vahtasin myös miesten askeleita, koska olimme tiistaina kurssilla Sturenkadulla yhdessä Ukin kanssa. Kuuden kerran foksi/tango-kurssilla opettaa Elena Palenius. Huomaa, että joka opettajalla on oma opetustapansa ja suhtautuminensa oppilaisiin. Palenius on naisellinen "Tanssiessa naisen tehtävä on olla kaunis ja hiljaa" ja vauhdilla etenevä ope "Minä opetan latvasta tyveen - vaikeammasta helppoon".

Etsin netistä opastusta hitaaseen foksiin, mutta yllättävän vähän tietoa löytyi, vaikka opettaja Palenius ylisti hidasta foksia lempitanssikseen. Eräältä keskustelupalstalta löytyi seuraavaa:

• Moniin fokseihin toimii hhnn askellusta paremmin h,n,n,n+,. n+ askel on kahden iskun kestoinen, eli kestoltaan h-askel. n tarkoittaa nopeaa askeleelle tuloa ja + pientä odotusta. Kun askelluksen oppii niin n+ askeleella on helppo vaihdella askelluksen luonnetta musiikin mukaisesti, eli välillä n+ - h. Kun askelluksen aloittaa oikealla jalalla, niin silloin nopeat voi tanssia samaan tapaan kuin hhnn askelluksessakin eli vasen jalka eteen tai sivulle ja oikea jalka vasemman jalan viereen tai ohi.

Tätä lukiessa jäinkin miettimään, että olenkohan aikoinaan oppinut ihan väärät foksin askeleet. Onneksi Orvokin tanssiblogista (täällä) saatoin tarkistaa perusfoksin askelluksen:

• Mies: Kävely eteen, vasen jalka (hidas askel), Kävely eteen, oikea jalka (hidas askel), Kävely eteen, vasen jalka (nopea askel), Askel yhtyeen, oikea jalka (nopea askel).
• Nainen: Kävely taakse, oikea jalka (hidas askel), Kävely taakse, vasen jalka (hidas askel), Kävely taakse, oikea jalka (nopea askel), Askel yhteen, vasen jalka (nopea askel).

Ensi viikolla jatketaan yhteisten askelten opettelemista Ukin kanssa. Ehkäpä Palenius ehtii vielä opettaa perusfoksinkin tavallisia perusaskeleita?

Pääsinpäs mökille

Kahvikuppini 9/5

Mökillä juon kahvit aina näistä lasikupeista, joissa on irroitettava muovinen ripa. Kuppeja on kymmenkunta ja ovat olleet mökillä parikymmentä vuotta, alkujaan lienevät toimineet glögilaseina. Merkistä tai valmistajasta ei tietoa. Kahvikuppien virkaa hoitavat kuitenkin paremmin kuin hyvin - sopivankokoisia ja peukku-etusormiotteeseen sopivia.

Kuvan suklaaherkku ostettiin Ukin kanssa Hakaniemen hallin Kakkugalleriasta helmikuisen ystävänpäivän kunniaksi.

Värikäs Tallinna

Ei niin pahaa, jotta ei jotain hyvääkin. Heh, heh - uskonkohan itsekään. Mutta se tuli mieleen, kun jouduin lauantaiaamuna lompakkovarkauden takia palaamaan Tallinnan poliisiasemalle noutaakseni väliaikaisen henkillisyystodistuksen. Sainpahan samalla tutustua rauhalliseen ja kauniiseen huvilakaupunginosaan.

Poliisiasema sijaitsee Kolden puistotiellä (Kolde Pst), jonne Pärnun maantieltä kulkee bussi nro 40. Saatuani henkilökortin päätin jäädä aamupäiväksi vaeltelemaan Koplin ja Sölen välisille pikkukujille. Ihania, värikkäitä ja kunnostettuja puutaloja - joskin pihat ja puut vielä talviunessa. Pitääpä palata myöhemmin keväällä pihojen kukkaloistoa ihastelemaan.

Ristiku- ja Timuti-katujen risteyksessä törmäsin kodikkaaseen Ristikheina-nimiseen kahvilaan, jossa herkuttelin mehevällä kurpitsapiirakalla. Ennen keskustaan palaamista ja ystävieni tapaamista poikkesin vielä Telliskiven design-alueella (Telliskivi Loomelinnak), jossa oli pikkutaiteilijoiden myymälöitä ja lauantaisin mm. kirpputori.

Rauhallinen ja kaunis lauantaiaamun kävelyretki. Käsilaukku tiukasti kainalossa ja laukussa väliaikainen eestinkielinen henkilöllisyystodistus.