torstai 3. kesäkuuta 2021

Hesan kesän must


Kahvi ja lämmin voisilmäpulla kahvila Compassissa Kaivarissa :) 
Auringon paistaessa, meren rannalla... Kuten monesti aiemminkin, mm. täällä

keskiviikko 2. kesäkuuta 2021

Kansalaisvelvollisuus

Ennakkoäänestys hoitui jonottamatta Drive-in teltassa Espoossa.

maanantai 31. toukokuuta 2021

Yksinäisen Ystävä


Äitimuorin hoidokki (täällä) lähes täydessä kukassa :)

sunnuntai 30. toukokuuta 2021

Puutarha bongattu - taas


Ollessani toukokuussa apunaisena Tyttärien Tilalla Merimaskussa googlailin lähistön puutarhamyymälöitä. Löysin noin 15 km päästä Maskun Askaisista Auttisten puutarhan, johon eräänä iltapäivänä päätimme tutustua. Saaristoteitä ajaen matka Tilalta puutarhalle kesti lähes puoli tuntia, mutta reitti oli kaunis ja hiljainen, ja kiemurainen - kaikin puolin miellyttävä.

Perillä yllätyimme iloisesti. Löysimme kolme isoa ja hyvinhoidettua kasvihuonetta, jotka olivat täpötäynnä kesäkukkia, perennoja ja pensaita sekä yrttejä ja vihannesten taimia. Sekä kaksi iloista, ystävällistä, osaavaa ja palvelunhaluista puutarhuria. 

Ostimme pari kassillista kesäkukkia, kuten olimme suunnitelleet - mm. valkoisia riippapelarkuita. Taas :) Mutta ovathan ne lemppareitani :) ja sitä paitsi ne olivat poikkeuksellisen tuoreita ja hyväkuntoisia. Mukaan lähti myös Tyttärien suosikkeja eli erivärisiä ja -muotoisia vihreitä (siis lähinnä vain hienoja lehtiä, ei kukkivia) kesäkukkia, joihin minäkin tykästyin.

Puutarhan ihanat pionin taimet saivat jäädä odottamaan seuraavaa käyntiämme, jolloin toivottavasti saamme Esikoisen mukaamme. Pioni-fanina hän saattaa tosin hullaantua totaalisesti :):) 

Auttisten puutarhaa voi hyvin suositella muillekin pionien ystävälle - ja kaikille kukista pitäville...

Valkoisia riippupelargoneja :) 

Pelargonian hyväkuntoinen juuripaakku

Yksi puutarhan pionilavoista 

lauantai 29. toukokuuta 2021

Ihana Mami :)


Vuosien jälkeen Lontoontyttö asuu ja työskentelee koko kesän Suomessa Merimaskun Tilalla siskonsa Opiskelijatytön kanssa. Tiistaina Tyttö täytti vuosia, minkä kunniaksi Ukin kanssa veimme hänet ja ”Kämppiksensä” eli toisen Tyttäremme syömään Turkuun. 

Ravintolaksi Tyttäret olivat valinneen Aura-joen ravintola-alueella olevan Mamin, jossa kukaan meistä ei - kehuista huolimatta - ollut käynyt aiemmin. Osui nappiin :):)  

Ensinnäkin korona-aikana minua huolettaa joka (harva) kerta, kun olen mennyt ravintolaan: Onko pöydät ahtaasti? Onko täyttä? Onko ahdistavan tuntuista? Mamissa vastaus kaikkiin kolmeen kysymykseen oli Ei. Pöytiä oli karsittu, ne oli aseteltu väljästi ja kaikkiaan niitä oli vähän - alle kymmenen 2-4 hengen pöytää. Ja ruokailijoita oli meidän lisäksi vain kolme seuruetta. Ruokailutilanne tuntui ihanan rennolta ja korona-ahdistuksesta vapaalta.

Ja Mamin ruoka :) Se oli supermaukasta. Lista oli lyhyt, mutta kaikista kolmesta ruokalajista löytyi ainakin yksi superherkku: Ukin alkuun valitsema porocarpaccio suli jokaisen maistaneen suussa. (Minun valintani eli wasabietanat ei ihan osunut makuuni). Pääruoaksi kolme meistä valitsi Päivän kala-annoksen, joka viime torstaina oli paistettua turskaa bouillabaissen eli ranskalaisen kalakeiton kanssa. Huippuhyvää, etenkin liemi oli erittäin maukasta ja turska rapeaa, mutta ei kuivaa. Herkuttelu jatkui Päivän jälkkärillä: murennettua, kosteaa suklaakakkua, vadelmajätskiä ja metsämarjoja. Kaksi annosta neljälle jaettuna oli runsaan ja taivaallisen pääruoan jälkeen lähes liikaa.

Ihastuin Mamiin. Sen herkulliseen ruokaan, luontevan ja ystävälliseen tarjoilijaan sekä sopivan pieneen ja minimalistiseen tilaan. Kahdesta (varatusta) ikkunapöydästä olisi ollut näkymä Turun vilkkaaseen joen rantaan ja komeaan Tuomiokirkkoon. Eli toiste :):)

Porocarpaccio Eero Mäkelän tapaan

Paistettua turskaa bouillabaissen kanssa 

Suklaata ja vadelmaa

perjantai 28. toukokuuta 2021

Piipahdus


Matkatessani Turun kautta Salon mökiltä Naantalin Merimaskuun olen usein ihaillut ja ihmetellyt korkeaa ja kapeaa tornia, joka näkyy Kauppatorin ja Turunlinnan välissä. Turku-oppaasta selvisi, että kyseessä on 1900-luvun alussa valmistuneen Mikaelinkirkon suippopäinen torni tai oikeammin neljä tornia, josta korkein kohoaa lähes 80 metriin.

Viime viikolla ajoin kirkon läheltä pitkin Koulukatua kohti Naantalia, ja päätin pysähtyä Murun kanssa pisutauolle Mikaelinkirkon edessä olevaan Mannerheiminpuistoon. Iso, rauhallinen puisto, jossa hiekkakentän ympärillä kasvaa useita kauniita jalopuita

Mannerheiminpuiston vieressä, Puistokadun toisella puolen kohoaa yllättävän iso, mutta yllättävän sirorakenteinen Mikaelinkirkko. Punatiilinen rakennus muistuttaa ennemmin prinsessa Ruususen satulinnaa kuin luterilaista kirkkoa :) Kirkko näyttää aika hylätyltä ja yksinäiseltä korkeiden portaiden päässä kohoavalla mäellä. Vielä yksinäisemmältä rakennus vaikuttaa vanhassa, yli sata vuotta sitten otetussa valokuvassa, kun alueella oli vain työläisten pieniä ja matalia puutaloja.

Useimmat tiekirkot, kuten myös Mikaelinkirkko, ovat koronan rauhoittuessa avanneet uudelleen oviaan, joten päätän kurkistaa komean kirkon sisälle. Sidon Murun tiukasti ulko-oven eteen ja piipahdan sisään. Kaunista, valoisaa ja sopivan juhlallista. Rauhallista ja rauhoittavaa. Mutta Muru odottaa ulkona...

Opiskellessaan arkkitehtuuria Helsingissä Lars Sonck (1870-1956) osallistui vuonna1894 Turun uuden kirkon suunnittelukilpailuun. Nimimerkillä kilpaillut Sonck voitti kilpailun, mutta kun paljastui että voittaja oli 23-vuotias opiskelija, kilpailulautakunta alkoi pyörtää valintaansa. Sonck ei itsekään ollut enää kovin tyytyväinen voittaneeseen suunnitelmaansa, mutta ristiriidoista ja kohuista huolimatta nuoren miehen suunnitelma päätettiin toteuttaa ja lopulta Mikaelinkirkko saatiin rakennettua vuosien 1899-1905 aikana. 

Normiaikana Mikaelinkirkko on suosittu konserttipaikka mm. Turun musiikkijuhlien aikaan. Toistaiseksi ensi elokuun juhlia ei ole peruttu, mutta tällä hetkellä ohjelma näyttää tosi suppealta ja supistetulta... Voi Korona!

Komea sivuovi

Kirkko kuvattuna valmistuttuaan 1905. Kuva Johannes Schalin (Turun museokeskus)

Kirkko toukokuussa 2021.

keskiviikko 26. toukokuuta 2021

Sateella

Tuvan ikkunasta pihalle
 
Koko päivän on satanut. Luonto näyttäytyy käsittämättömän vihreänä ja raikkaana - upeana. Mutta minä olen pääosin löhöillyt sohvalla ja ihaillut luontoa vain ikkunoista :)

Onneksi aamulla ennen sadetta ehdin/viitsin käydä koirien kanssa lenkillä. Sen jälkeen olen lukenut vanhoja sisustuslehtiä ja katsonut HBO:lta Terapiassa (In Treatment) -sarjan uutta 4. kautta. Terapia oli jo Gabriel Byrnen aikaan 2008-2010 yksi suosikkisarjojani, jonka kolme kautta olen vuosien aikana ehtinyt katsoa useampaan kertaan.

Neljännellä kaudella nallekarhumainen miesterapeutti on vaihtunut tummaihoiseen nelikymppiseen naiseen - Orange is the New Black -sarjasta tuttuun Uzo Adubaan. Uuden kauden neljän ensimmäisen jakson perusteella Terapiassa säilyy edelleen sarjalemppareissani. 

Onneksi sarja sai jatkoa ja vielä sopivasti uudistettua jatkoa. Sateesta oli muutakin iloa kuin luonnon kauneus...

Tuvan ikkunasta järvelle

Väriä puutarhassa ja pellolla


Kelta-oranssien tulppaanien lisäksi mökin puutarhassa kukkivat tällä hetkellä vaaleansiniset lemmikit, lilat vuorenkilvet, vaaleanpunaiset valkovuokot ja valkoiset morsiusangervot. Pelloilla ja lähimetsissä loistavat mm. keltaiset voikukat ja rentukat sekä siniset lehto-orvokit ja runsaskukkaiset valkoiset tuomet.

Keväistä, kaunista ja värikästä - alkukesää parhaimmillaan. 

tiistai 25. toukokuuta 2021

Turun kautta

Hotelli Parkin pihaa

Tyttärien muutettua keväällä Merimaskuun olen ajanut viikottain autolla Salon ja Merimaskun eli mökin ja Tilan väliä. Kun uuden Punavuoren kaksioni pitkittynyt remontti viimein heinäkuussa valmistunee (!!??!!), alan (ehkä) kiertää kolmen majapaikan - Punavuoren koti, Salon mökki, Merimaskun Tila - väliä. 

Kivaa ja jännää. Ehkä väliin saattaa tulla raskaaksi. Mutta jos näin käy, pidän taukoa ja könötän vain joko kotona tai mökillä - kunnes innostus reissata palaa :) Kaikille on parasta, että pysähdyn ja rauhoitun kun sitä tarvitsen :):)

Ajan Merimaskuun usein Turun kautta, vaikka keskustan voisi kiertää (rakenteilla olevaa) uutta ohitustietä pitkin. Tykkään piipahtaa Turussa ja etenkin kaupungin kauppatorilla - aina kun mahdollista :) Suomen paras tori pitkään venyneestä remontista huolimatta. Tai ainakin Turun tori kilpailee ko tittelistä ”kotitorini” ja lempparitorini Salon torin (täällä) kanssa. 

Käydessäni kauppatorilla kävelen usein Murun kanssa läheisellä Puolalanmäellä, jonka keskellä komeilee toinen Turku-lempparini eli Taidehalli (täällä). Lenkillä ihailen Puolalanpuistoa reunustavia upeita vanhoja jugend-taloja - joukossa jokunen uudempikin, mutta joukkoon sopiva puurakennus.

Viime viikolla jäin ihailemaan mm. hotelli Parkin ja As Oy Päivölän rakennuksia. Molemmat on suunnitellut Turussa vaikuttanut arkkitehti Aleksander Nyström (1869-1926). Hotellirakennus valmistui 1902 John Eagerin (1837-1908) ja hänen perheen kodiksi. Englannissa syntynyt insinööri toimi yli 20 vuotta Crichtonin laivatelakan johtajana Turussa. Eagarin kuoltua talo oli yksityisomistuksessa vuoteen 1956, minkä jälkeen se siirtyi Marttayhdistykselle ja toimi marttojen talouskouluna vuoteen 1982.

Kiehtovan ja mielenkiintoisen näköinen, yli sata vuotias rakennus joka vuodesta 1984 on toiminut persoonallisena, 20-huoneisena hotellina. Seuraavalla Turun yöreissulla yövyn ehdottomasti tässä Park-nimisessä jugendhelmessä :):)

As Oy Päivölä, Puolalanpuisto 4b

Puolalanpuisto 5c

maanantai 24. toukokuuta 2021

Uusia kavereita


Myös Muru pääsi viime viikolla tutustumaan Merimaskun Tilaan.
Samalla se ystävystyi pari kuukautta sitten syntyneiden karitsojen kanssa. 
Ihmettelyä ja haistelua riitti puolin jos toisin :)