Hetki ennen suden hetkeä

Wikipedian mukaan suden hetki tarkoittaa aikaa aamuyöllä kello kolmen ja viiden välillä, 

jolloin ihmisen ajatellaan olevan heikoimmillaan.

Minun hetkeni on kuvattu yhden ja kahden välillä - hetki ennen suden hetkeä :)

Kahvia ja gelatoa

Nuorin aikuisista lapsistani - Juniori - on pari vuotta asunut Töölön kirjaston kupeessa. Tapaamme kaksin keskimäärin kerran viikossa - ja usein jossain Töölön lukuisista kuppiloista. Yleensä lähden tapaamisista aina hyvillä mielin - energisoituneena - eikä kahvihammastakaan enää kolota :) 

Tällä viikolla tapasimme Cafetoria-nimisessä pienessä kahvilassa Runebergin- ja Sammonkadun risteyksessä, lähes vastapäätä entistä Kauppakorkeakoulua (täällä). Mukava ja rento paikka, jossa saa erityisen hyviä erityiskahveja. Tänä kesänä kahvilan vetäjät ovat alkaneet valmistaa myös gelatoa eli käsintehtyä ”tuorejäätelöä”. 

Tähän asti olen luullut, että gelato tarkoittaa vain jäätelöä italiaksi eikä se muulla tavoin hirveästi eroa pakastealtaiden perusjätskistä. Onneksi Juniori valisti minua - ja nyt ymmärrän, että gelato on kaikkea muuta kuin pakastealtaiden perusjätskiä :)

Ensinnäkin oikeaoppinen gelato valmistetaan käsityönä tuoreista raaka-aineista ilman keinotekoisia lisä- ja säilöntäaineita. Toisekseen gelato valmistetaan täysmaidosta eikä kermasta, joten se sisältää rasvaa korkeintaan 8 prosenttia, kun perusjätskissä on vähintään 12 prosenttia. Ja gelatoa ei saa säilyttää yhtä kylmässä kuin perusjätskiä. 

Näiden kolmen pointin :) seuraksena oikeaoppinen gelato on tuoreempaa, täyteläisempää, pehmeämpää ja vähärasvaisempaa kuin pakastealtaiden perusjäätelö. Ja yleensä myös huimasti maukkaampaa - ja kalliimpaa. 

Näin oli myös Cafetorian gelato, jota maistoin laventelin ja hunajan makuisena. Ja tykkäsin tosi paljon. Taas paikka, johon palaan - yksin tai Juniorin kanssa :)

Luonnon luomaa

Luonto lumoaa ja yllättää - joka päivä. Joka kävelyllä, joka paikassa ja missä tahansa.

Ja valokuvattavaa riittää :)

Anen ensimmäinen

Kuusisaaressa olevan Villa Gyllenbergin (täällä) edesmenneen isännän, pankkiiri Ane Gyllenbergin suosikkitaiteilija oli Helene Schjerfbeck (1862-1946), mikä edelleen näkyy museon (lähes) jokaisessa näyttelyssä. Esillä on aina yksi tai useampi Schjerfbeck - ja usein useampi :)

Ensimmäisen Schjerfbeckin maalauksen Ane hankki 1930-luvun puolivälissä, kun hän osti taiteilijan Fete juive/Lehtimajanjuhla -nimisen taulun. Nykyisessä kotimuseossa taulu on ripustettu valoisaan ruokasaliin kahden ison kynttelikön taakse ja vastapäätä isoa ikkunaa. Tämän takia satunnaisen museovieraan on hankala valokuvata isoa, valoa heijastavaa öljymaalausta, ja siksi minunkin alla oleva valokuva taulusta on ”vinossa”. 

Taulu kuvaa syksyisin vietettävää juutalaisten sukkot-juhlaa eli lehtimajanjuhlaa. Kaksikymppinen Helene maalasi taulun vuonna 1883 Helsingissä. Tummatukkaisen tytön mallina oli tuolloin 10-vuotias Chava Slavatitsky (1873-1963) ja istuvan miehen mallina todennäköisesti hänen isänsä suutari Abraham Slavatitsky. Molemmat - tytär ja isä - kuuluivat Suomen vähälukuiseen juutalaisyhteisöön.

Myöhemmin Chavan tiedetään kääntyneen kristinuskoon, liittyneen Pelastusarmeijaan, avioituneen Tanskaan ja saaneen kaksi lasta. Chavan, joka myöhemmin muutti nimensä Evaksi, elämästä kerrotaan lyhyesti toimittaja Teppo Sillantauksen kirjoittamassa Hesarin artikkelissa (HS 7.11.2020). Artikkelissa (tilaajille täällä) on mielenkiintoista luettavaa juutalaisten historiasta Suomessa - ainakin minulle paljon uutta tietoa.

Liekö suomalaisten ristiriitaisesta suhtautumisesta juutalaisuuteen vai miksi, mutta Ane Gyllenberg säilytti juutalaisten juhlaa kuvaavaa taulua pitkään pankkiiriliikkeessään ja vasta vuonna 1956 se ripustettiin nykyiselle paikalleen Villa Gyllenbergin ruokasaliin. 

Helene Schjerfbeckin Lehtimajanjuhla-taulun jälkeen Ane Gyllenberg ehti ennen kuolemaansa 1977 hankkia vielä 25 rakastamansa taiteilijan teosta. Nykyään Signe ja Ane Gyllenbergin säätiön taidekokoelmassa on 41 Schjerfbeckin teosta - suurin osa maalauksia, mutta joukossa joitakin luonnoksia ja grafiikanlehtiä. Vielä on kerättävää :) sillä Schjerfbeck oli tuottoisa taiteilija ja hänen tuotannostaan on jälkimaailmalle säilynyt pitkälti yli tuhat teosta.

Myös minä olen monessa näyttelyssä ja museossa saanut ihailla Helenen helmiä, kuten lokakuussa 2019 Lontoon Royal Academy of Arts -museossa (täällä), heinäkuussa 2022 Turun taidemuseossa (täällä) ja viimeksi pari kuukautta sitten, kun Gyllenbergin taidemuseossa oli huippusuosittu Schjerfbeck & muoti -niminen näyttely (täällä). 

Ja Helene-putkeni tulee jatkumaan…

Helene Schjerfbeck: Fete juive/Lehtimajanjuhla, 1883

Talo taulusta

Mökille tullessa ajoin Turun tielle vaihteeksi Kuusisaaren ja Lehtisaaren kautta, koska halusin piipahtaa tutussa Gyllenbergin taide- ja kotimuseossa. Taidemuseon puolella oli kesäkuun lopussa avattu Ajan hengessä -niminen uusi kokoelmanäyttely. 

Signe ja Ane Gyllenbergin 400 taideteoksen kokoelma sisältää pääosin suomalaista taidetta. Poikkeuksena on harvat itämaiset taide-esineet sekä yksittäiset eurooppalaiset maalaukset 1500-1700 -luvuilta, kuten italialaisen renesanssimaalarin 1510-luvulla tekemä naisen muotokuva, johon ihastuin maaliskuussa 2023 (täällä). 

Tällä kertaa museossa oli esillä useita aiemmista näyttelyistä tuttua ja mieluisaa teosta, kuten Schjerfbeckiä, Schilkiniä ja Linnovaaraa. Sain taas ihailla mm. yhtä Schjerfbeck-suosikkiani eli vuonna 1928 maalattua Eleganttia naista. Taulua, jossa 65-vuotiaan Helenen mallina on ollut nelikymppinen Dora Estlander - monesta muustakin taiteilijan maalauksesta tuttu serkun tytär. 

Näyttelyssä oli nähtävillä myös nuoren Dora Estlanderin (1887-1968) muotokuva. Se on hankittu museon kokoelmaan vasta toukokuussa 2024 ja sen on maalannut suomalainen Verner Thome (1878-1953). 

Uusi taiteilijatuttavuus minulle oli Taisto Ahtola (1917-2000), jonka moderni Pegasos-öljymaalaus vuodelta 1968 viehätti ja kiehtoi minua. Kotimuseon ikkunalaidalla äkkäsin Michael Schilkinin Madonna ja lapsi -nimisen veistoksen vuodelta 1956. Schilkinin (1900-1962) veistoksiin ihastuin jo toukokuussa 2022 Designmuseon näyttelyssä (täällä). Myös Gyllenbergillä tykästyin tähän hieman outoon, pitkulaiseen madonnaan, joka piti sylissään ennemmin taaperoa kuin pikkuvauvaa :)

Signe (1896-1977) ja Ane (1891-1977) Gyllenbergin huvilan lopulliset suunnitelmat laati arkkitehti Matti Finell (1889-1978). Peruslinjat rakennukselle kuitenkin suunnitteli talon tuleva isäntä Ane yhdessä veljensä Börje Gyllenbergin (1893-1976) kanssa. 

Anen haaveena oli rakentaa Kuusisaareen huvila, joka mahdollisimman paljon muistuttaisi keltaista paviljonkia, jonka kolmekymppinen Albert Edelfelt (1854-1905) oli maalannut Bellman soittaa luuttua Kustaa III:lle ja Kustaa Mauri Armfeltille Haagassa -nimiseen tauluunsa.

Edelfelt oli maalannut tämän 1700-luvulla eläneitä henkilöitä kuvaavan taulun vuonna 1884 - kymmenisen vuotta ennen Anen ja Börjen syntymää. Carl Michael Bellman oli ruotsalainen runoilija ja muusikko, Kustaa III Ruotsin kuningas vuosina 1771-1792 ja Kustaa Mauri Armfelt (1757-1814) suomalais-ruotsalainen kreivi ja jalkaväenkenraali. Armfelt on muuten haudattu sukuhautaan Halikon kirkolle, jossa kävin heinäkuu 2021 (täällä). Ja Haaga tai Haga taas on tunnettu kuninkaallinen puisto Tukholmassa.

Ane Gyllenberg oli ostanut taulun vuonna 1919 huomenlahjaksi nuorelle vaimolleen Signelle ja Kuusisaaren huvilan valmistuttua 1938 taulu sijoitettiin paraatipaikalle salongin eli olohuoneen seinälle. Ja edelleen tuo kookas, kesäinen maalaus on samassa paikassa - 2020-luvun museovieraiden katsottavana ja tutkittavana :) 

Helene Schjerfbeck: Elegantti nainen (Dora), n.1928

Verner Thome: Dora Estlanderin muotokuva, 1910

Michael Schilkin: Madonna ja lapsi, 1956 

Taisto Ahtola (1917-2000): Pegasos, 1968

23-vuotiaan Signen ja 28-vuotiaan Anen hääkuva vuodelta 1919

Albert Edelfelt: Bellman soittaa luuttua Kustaa III:lle  ja Kustaa Mauri Armfeltille Haagassa, 1884

Takana olevassa paviljongissa on paljon samaa kuin Gyllenbergien huvilassa :)

Terassi tekeytyy

Ukin mökki, jonka rakentamisen hän aloitti kaksi vuotta sitten kesällä 2022 (täällä), alkaa nyt olla viimeistelyä vaille valmis. Ukkihan on asunut mökissään jo toukokuusta 2023 alkaen (täällä).

Viimeisenä on valmistunut järvelle avautuva terassi ja sisällä olohuoneen katonrajassa oleva japanilaistyylinen valosäleikkö. Jälkimmäinen pitää nähdä ja kokea omin silmin, sillä sen valokuvaaminen ei kännykkäkameralla ja minun taidoillani tahdo onnistua. Nappiin osunut valosäleikkö on Ukin arkkitehtiystävän suunnittelema ja Opiskelijatytön avopuolison ja hänen yhtiökumppaninsa toteuttama. Hienoa suunnittelua ja upeaa puusepän työtä - kiitos :)

On ilo saada aika ajoin nauttia Ukin uudesta mökistä ja ympäröivän luonnon rauhasta ja kauneudesta. Ja isännän valmistamista herkkusapuskoista :)

Iltahetki

Huomaa joutsenperhe iltauinnilla. Valokuva eilisillalta :)

Sammaljätit Kampissa

Vaeltaja, 2022

Amos Rex -museon takapihalla Lasipalatsin aukiolla on kolme kookasta, vihreän tekosammaleen peittämää ”lapsipatsasta”. Nämä nelimetriset, lasikuidusta muotoillut hahmot on suunnitellut ja toteuttanut kuvanveistäjä Kim Simonsson. Ensi kertaa ne olivat esillä 2022 taidefestivaaleilla Ranskan Lillessä, jossa oli yhteensä kymmenen Simonssonin isokokoista lapsipatsasta.

Viisikymppinen Kim Simonsson (s.1974) asuu ja työskentelee Fiskarsissa, mutta hänen erikokoiset sammalhahmonsa - eläimet, menninkäiset ja ihmiset (moss people) - ovat esiintyneet näyttelyissä ja museoissa ympäri maailmaa. Kampissa nyt esillä olevat hahmot siirtyvät lokakuussa pysyvästi Kemiönsaarella olevan Amos Andersonin kesäkotiin Söderlångvikin kartanoon, jossa vierailin mm. elokuussa 2023 (täällä). Söderlågvikissä patsaat sijoitetaan kartanoa ympäröivään metsään, jossa ne vähitellen sulautuvat osaksi luontoa ja saavat päälleen oikeaa sammalta vihreäksi maalatun kuitupinnan sijaan :)

Aukio muodostaa osan vieressä olevan Amos Rex -museon kattoa ja aukion betonikumpareissa olevat pyöreät ikkunat ovat museon kattoikkunoita. Kiva paikka aikuisten istuskella ja lasten juoksennella - tai toisin päin :)

Edessä Vaeltaja ja takana Ystävyys (2022)

Kiehtovaa puusta ja savesta

Turun taidemuseon kesänäyttely on nimeltään Vaihtoehtoinen paratiisi. Museon ensimmäisen kerroksen huoneet täyttyivät Emma Helteen teoksista vuosilta 2010-2024. Veistoksia puusta, savesta, posliinia - maalattuna, lasitettuna ja/tai kullattuna. Ronskia ja rönsyilevää - mukana paljon leikkisyyttä ja huumoria.

Minulle ei ihan auennut kuvanveistäjä Emma Helteen (s.1979) näyttelyn nimi Vaihtoehtoinen paratiisi. Ehkä se oli kerrottu näyttelyn esiteteksteissä. Tällä museokäynnillä en kaikkia tekstejä kuitenkaan lukenut, ja luotin siihen, että ne löytyisivät jälkikäteen museon nettisivuilta, kuten usein esim. Ateneumin näyttelyiden selosteet. Mutta nyt en niitä löytänyt…

Kuvittelen, että paratiisi viitannee osin puutarhaan ja iloon, ehkä jotenkin myös raamatun paratiisiin (?). Ja olisiko vaihtoehtoinen sitten sitä, että kaiken ei tarvitse olla niin kaavamaista ja sukupuolisidonnaista. Esim maskuliinisina pidettyjä raamatun ja mytologian kertomusten maskuliinisia hahmoja esitetään feminiinisinä… 

Taidemuseon aiemmissa näyttelyissä hienon rakennuksen ikkunat ovat lähes aina olleet peitettynä suojaverhoilla. Tällä kertaa ikkunoista näkyi auringon valoa ja ympäröivää Puolalanpuistoa, mikä sopi hyvin näyttelyn henkeen. Puisto ja luonnon valo tulivat kivasti osaksi Helteen paratiisia :)

Vaikka kaikkea en näyttelyssä ymmärtänyt, niin tykkäsin katsella - ja ihmetellä - teoksia. Ja minua kiinnosti etenkin suomalaisen punasaven käyttö…

Suohomon poika (2013) punahongasta

Kasvimaan ratsastaja (2022) posliinista.

Uusi aalto (2020) punasavesta.

Yksityiskohta Jeesus ristillä -aiheisesta,

kelomännystä tehdystä teoksesta, jonka nimi oli Kahvitauko (2010).

Kuvakaappaus taiteilijasta museon esittelyvideolta

Sisko kävi mökillä :)