Musiikkia Iitissä

Viikonloppuna ajoin Iitin musiikkijuhlille, joilla Velipoika tänä vuonna esiintyi jo toista kertaa. Satoi ja oli kylmää, mutta kokemus oli elämys. 

Nautin valtavasti pienimuotoisesta musiikkitapahtumasta, joka oli alkanut jo keskiviikkoiltana Iitin kirkonkylän kesäkahvilassa. Idyllisessä kylätalossa näyttelijä Terhi Panula oli lausunut runoja ja tapahtuman taiteellinen johtaja Laura Mikkola ja 18-vuotias Fredrika Mikkola soittaneet - äiti pianoa ja tytär viulua.

Tykkäsin valtavasti lauantaipäivän kesäkonsertista Saukonkallion tanssilavalla, jossa Laura ja Fredrika Mikkolan lisäksi esiintyivät mm. saksalainen pianisti Oliver Trieldl ja tämän ”juuriltaan suomalainen”vaimo viulusti Nina Karmon, huilisti Sami Junnonen sekä sähkökitaraa lavalla soittanut kitaristi Jukka Orma.

Lumouduin etenkin Maurice Ravelin (1875-1937) Ma mere l’Oye (Hanhiemo) -nimisestä esityksestä, jonka taiturimaiset Laura Mikkola ja Oliver Trieldl soittivat nelikätisesti tanssilavan pienelle korokkeelle nostetulla flyygelillä. Heidän yhteissoittonsa oli kuin tanssia :) Samaan hiileen puhaltamista ja tunteellista yhdessä tekemistä. 

Tapani mukaan istuin ensimmäisellä penkkirivillä ja paikalla, josta näin hienosti molempien pianistien kädet. Väliin ne olivat niin solmussa, etten tahtonut erottaa missä olivat Lauran ja missä Oliverin kädet. 

Oikeastaan tykkäsin kaikesta, mitä Saukonkallion tanssilavalla näin, kuulin ja tunsin. Puhumattakaan lauantai-illan parituntisesta konsertista Iitin upeassa puukirkossa, jossa muun kiinnostavan ohjelman lisäksi sopraano Tuuli Lindeberg esitti Hildegard von Bingenin keskiaikaisia kirkkolauluja. Ja jossa myös kantaesitettiin Jukan säveltämä jousikonsertto - ensimmäinen sellainen :) 

Saukonkallion tanssilavalla istuessani päätin, että ensi vuonna uudestaan. Ja päätökseni vain vahvistui, kun illalla istuin tunnelmallisessa kirkossa kuuntelemassa musiikkiesityksiä. Ja miettimässä, mitä kautta iso musta flyygeli oli kannettu alttarin eteen :)