Taatelia kakkuun

Tykkään kuivakakuista - etenkin kosteista sellaisista. Kuulunee ikään, sillä nuorena kuivakakut kuuluivat kahvipöydän ”jätän väliin” -osastoon. Täyteläinen, voihin leivottu taatelikakku on yksi parhaimmista :) Tosin kuivakakkuja tulee nykyään syötyä ensisijaisesti joulun aikaan.

Täksi jouluksi leivoin parikymmentä taatelikakkua alla olevalla ohjeella. Tutuille ja ”tuntemattomille” - ja omaan käyttöön. Uskon (ja toivon), että kaikki tulevat syödyksi, niin herkkua niistä tuli. 

Taatelikakku säilyy kylmässä, foolioon käärittynä ainakin kolme viikkoa. Ja kakun makuhan vain paranee vanhetessaan.

250 g kuivattuja taateleita 

3 dl vahvaa kahvia (2-3 tl nescafe/1dl vettä) 

1,5 (-2) dl sokeria 

(0,5 dl fariinisokeria)

200 g voita tai margariinia

2 kpl munia

3(-3,5) dl vehnäjauhoja

(0,5 dl perunajauhoja)

2 tl leivinjauhetta

2 tl vaniljasokeria

1 tl inkivääriä

(25 g raastettua 70% suklaata)

Keitä taatelit, kahvi ja sokerit pehmeäksi soseeksi. Lisää voi ja anna jäähtyä. Lisää munat yksitellen voimakkaasti sekoittaen. Sekoita keskenään vehnäjauho, perunajauho, leivinjauhe, vaniljasokeri, inkivääri ja suklaaraaste. Sekoita jauhoseos taatelisoseeseen. Kaada taikina leivitettyyn kakkuvuokaan ja paista 175 asteessa 50-60 minuuttia. 

Varo paistamasta liian pitkään, ettei kakku kuivu! Tämä on ehkä onnistumisen kannalta tärkein juttu - ei liian pitkään. Eli mieluummin liian lyhyesti, sillä kakku kypsyy vielä pöydällä kuuman kakkuvuoan alla. Mm. amerikkalaistyyliset pinnoitetut vuoat paistavat kakun tavallista nopeammin. 

Kakkua Jouluun :) Makeaa massuun…

Joulu tulla jollottaa

Tyttärien Tila valmistautuu hiljakseen ensimmäiseen jouluunsa. Alkutalven hento lumi valaisee mukavasti pääteistä sivussa olevaa Tilaa ja lisää lähestyvän juhlan tuntua.

Kuuset on haettu metsästä ja pystytetty tallin vintin isoon juhlatilaan ja päätalon olohuoneeseen. Joulutähdet on sytytetty ja isot ulkolyhdyt ovat löytäneet paikkansa ulko-ovien läheisyydestä. Lyhtyihin löysin muuten isot, ulkokäyttöön tarkoitetut led-kynttilät Turun Prismasta, ja ne tuntuvat toimivan yllättävän hienosti :)

Tänään on tullut puuhailtua aiottua enemmän. Tilalla valmistellaan huomisia joulumyyjäisiä, joten myös eläkeläisen apu on tullut tarpeeseen. Kivaa yhteistä puuhaa, vaikka päivän päättyessä olenkin rättiväsynyt. 

Ei joulua ilman joulumyyjäisiä - kuivakakkuja, villasukkia, kuusenkoristeita, kransseja…

Taas Tilalla

Siirryn Salon mökiltä Merimaskun Tilalle yllättävän vaivattomasti. Pakkaan S-marketin isoon kassiin hyväksi todetun painopeiton ja ”oman” ohuen lastentyynyn. Toiseen S-kassiin sujahtavat pitkähihainen ja -lahkeinen yökkäri, sähköhammasharja, vaihtokalsarit ja lääkkeet. Ja aina mukaan lähtee myös i-padi, laturi, lukukirja ja paperinen allakka. Sekä lämpökerrasto, sadetakki, saappaat, liukuesteet ja korvalaput. Ja Murulle oma peti ja nappulat :) 

Näillä pärjään hyvin viikon. Ja tarvittaessa unohtuneet/puuttuvat vaateet tai tavarat löytyvät vajaa 20 kilometrin päässä olevasta SPR:n Kontista Turusta. Käsittämättömän hyvin ”varustettu”, siisti ja valtava kirpputori, josta löytyy lähes kaikkea - täydellinen ”tavaratalo”. 

Perillä Merimaskussa odottaa Tyttärieni lisäksi kymmenkunta lammasta ja kanaa, kaksi kissaa ja seitsenkuinen sekarotuinen Dora-koira. Sekä tilava, remontoitava kaksikerroksinen päätalo, laaja pihapiiri ja useita sivurakennuksia. 

Tilaa olla ja elellä - yhdessä tai vain omissa oloissaan. Mahdollisuus omatoimiseen hommailuun - työtä riittää - tai halutessaan täydelliseen löhöilyyn. Aikaa eläinten seurailuun ja rapsutteluun tai lähiluonnossa patikointiin. 

Viikkoni kuluu - taas - nopeammin kuin arvaankaan. Tiedän kokemuksesta :) Varsinkin kun on myös jouluisia hommia, kuten kuusen hakua, ulkolyhtyjen ja -valojen asettelua, joululeivonnaisten leipomista… 

Herkkua se heinäkin…

Joulu odottaa nurkan takana :)

Mökin rauhassa

Joulukuun alun kovat pakkaset yllätivät. Lyhyinä talvipäivinä aurinko valaisee keskipäivän, mutta aamut ja illat ovat hämäriä tai pimeitä. Onneksi maassa on vähän lunta…

Pakkaset pitävät sisällä. Vanhassa Salon mökissä kylmä alkaa hohkaa seinistä, kun lämpötila laskee lähelle 20 astetta (tai yli). Pitkästä aikaa olemme sytyttäneet tulen tuvan takkaan, mikä lisää niin lämpöä kuin joulutunnelmaa. 

Sisällä seurana on HBO:n Succession-sarja ja Markkasen ja Virtasen kirjoittama mielenkiintoinen kaksoiselämänkerta (Atena Kustannus, 2021) arkkitehti Wivi Lönnistä (1872-1966) ja kauppaneuvos Hanna Parviaisesta (1874-1938). 

Seuraa tuo myös lintulaudalla tiheään vieraileva sutjakka harmaapäätikka. Ja tietty tuttu Ukki :)

Pakkasen puremia

Muru - kääpiösnautseri 

 

Chloe - espanjanvesikoira

Joulua kohti 3/21

Vrt Joulua kohti 1 (täällä) :):)

Taito ja Teemu

Kävelin Murun kanssa remontissa olevan Johanneksen kirkon ympäristössä, kun pakkanen ja kylmä viima alkoivat kivistää lihaksia. Kaipasin sisään lämpimään, ja samaa näytti Murukin miettivän lähes tunnin kävelyn jälkeen :)

Kello oli pari minuuttia yli yhdentoista ja Designmuseon Taito-kahvila oli juuri avauttu, joten suuntasin sinne. Tuttu paikka, jossa pistäydyin mm. lokakuussa (täällä). Myös Muru pääsee museon kuppilaan, vaikka itse museo on koirilta kielletty. 

Olin juuri avatun kuppilan ainoa asiakas. Juteltuani ensin niitänäitä museokaupan ystävällisen myyjän kanssa käperryin Murun kanssa nurkkapöytään. Seurana vasta keitetty kahvi, herkullinen mantelitorttu ja kahvilan uusi käsityölehti. Kuppilan kaikki suolaiset piirakat ja makeat leivonnaiset ovat helsinkiläisen leipomo-konditoria Teemu Auran tuotteita. Ja ainakin mantelitorttu oli herkkua :) 

Pienen Taito-kahvilan/museokaupan neljä muutakin pöytää täyttyivät pikkuhiljaa. Ja me jatkoimme Murun kanssa tyytyväisinä eteenpäin...

Tervetuloa Tilalle :):)

Olen maaliskuusta asti kirjoittanut Merimaskun Tilasta, jonka kaksi tytärtäni - Opiskelijatyttö ja Lontoontyttö - hankkivat kevättalvella (täällä). Ja kertonut kiintymisestäni tuohon vanhaan tilaan ja sen rakennuksiin ja eläimiin (täällä) sekä ihastumisestani Naantalin Merimaskuun ja sen kiehtovaan saaristoluontoon, mm. täällä. Kaikki ko postaukset löytyvät tämän blogin sivupalkista tunnisteen ”Tila” alta.

Nyt uskallan ja voin jo kertoa vähän enemmän Tilasta. Kyse on Taattistenjärven rannalla olevasta vanhasta Taattisten tilasta, joka on ollut asuttuna keskiajalta lähtien. Nykyisen pihapiirin vanhin rakennus on valmistunut 1700-luvulla ja on edelleen käytössä. Tässä ns. Pakarintuvassa on kolme makuuhuonetta ja kaksi vessaa suihkuineen sekä yhteiskäytössä olevat iso tupa ja pieni keittiö. 

Taattisten tilan edelliset omistajat alkoivat 1980-luvulla maanviljelyn ja karjanhoidon lisäksi majoittaa matkailijoita - Saariston rengasreittiä kiertäviä pyöräilijöitä, läheisessä Muumimaassa käyviä perheitä, saaristoluonnosta kiinnostuneita patikoijia, maaseudun rauhaa rakastavia mummoja ja pappoja :):) Päärakennuksen pihapiiristä löytyy seitsemän 1-4 hengen huonetta. Lisäksi kävelyetäisyydellä on kolme erillistä mökkiä, joista suurimpaan ns. Tipulaan mahtuu yöpymään kahdeksan henkilöä.

Keväästä 2021 alkaen Tyttäreni Kirsi ja Heta ovat toivottaneet ”vieraat tervetulleiksi nauttimaan perinteisestä maalaismiljööstä ja tilan rauhallisesta ilmapiiristä”. Ja vieraita on riittänyt - sopivasti :)

Tutustu www.taattistentila.fi (täällä). Tila löytyy myös facebookista ja ahkerasti päivittyvästä instagramista. Tervetuloa :):)

Joulun tunnelmaa 

Perähuoneen rauhaa

Kauniita unia :)

Heinäkuun vehreyttä.

Marraskuun aurinkoa :)

Iltapäivän valo

Olen aina nauttinut kirkoista rakennuksina ja tykännyt tuntea ja aistia niiden rauhaa ja hiljaisuutta - useimmiten. Lokakuussa aprikoin, pystynkö (katolisen) kirkon piirissä paljastuneiden lukuisten pedofiilitapausten takia enää löytämään tuttua rauhaa astuessani hiljaiseen kirkkoon (täällä). 

Kävin pari viikkoa sitten isäni haudalla Leposaaren aina-ihanalla hautausmaalla Kulosaaressa, ja huomasin pysähtyväni pitkäksi aikaa katsomaan hautausmaan pientä kappelia. Marraskuisena iltapäivänä laskevan auringon valo kultasi lähes satavuotiaan pienen kirkon. Ja se näytti ihanalta.

Seisoin pitkään, ja vain katsoin vanhaa kappelia. Nautin ja rauhoituin. Kaikesta huolimatta. 

Silmin nähden

Ei kahta ilman kolmatta :) Heiskasen ja Sipilöiden näyttelyiden (täällä ja täällä) lisäksi tutustuin viime viikolla Hanhijoen yksityisnäyttelyyn Helsingin Taidehallissa. Ihastuin kuvataiteilija ja taidegraafikko Marjatta Hanhijoen (s.1948) akvarelleihin ja grafiikkaan. Tavallisen ihmisen tavallista arkea lämpimästi ja ymmärtävästi. Kaunista, tuttua ja rauhoittavaa.

Menen aina mielelläni Taidehalliin, ja harvoin - jos koskaan - olen pettynyt. Jo itse rakennus on makuuni (täällä). Museosta puhumattakaan - sopivan pieni eli kerralla kierrettävän kokoinen. Ja pisteenä iin päälle rakennuksessa on vielä ”oma” ravintola - nykyään suomalaisia perinneruokia tarjoava, Michelin-tähdellä palkittu Finnjävel. 

Oivan kuvan Marjatta Hanhijoen tuotannosta saa heti Taidehallin ensimmäisessä korkeassa huoneessa, jonka yhtä seinää peittää 1990-luvun alussa maalattu akvarelli Aito helmi. Teos koostuu seitsemästä erikokoisesta taulusta, jotka yhdessä muodostavat yhtenäisen kuvan taiteilijan työhuoneesta - yhdestä niistä. Paljon sinistä, paljon yksityiskohtia. Helppo katsoa ja jännä tutkia. Helppo pitää. Kokonaisuus, jonka levollisuus kiehtoo.

 

Sama meno jatkuu seuraavissa huoneissa. Paljon arkea ja sisäkuvia, vähän ihmisiä - lukuunottamatta lempeitä muotokuvia läheisistä ja ystävistä. Lähes joka taulusta löytyy sen ”arkisuudesta” huolimatta mm. mielenkiintoisia peilejä ja jänniä heijastuksia. 

Silminnähden-nimisessä näyttelyssä on 150 Marjatta Hanhijoen teosta 50 vuoden ajalta. Tykkäsin kovasti.

Hanhijoki: Leena Krohn, 1998

Hanhijoki: Olgan ja Georgen kolme ikkunaa, 2021

Hanhijoki: Tähti, 2009

Hanhijoki: Aito helmi, 1991-92