Saariston Kirkko

Onneksi viivyimme Nauvossa sen aikaa, että ehdin rauhassa piipahtaa Nauvon keskiaikaisessa, Pyhälle Olaville omistetussa kivikirkossa. Vierailupäivänä kylällä oli alkamassa paripäiväiset Nauvon kamarimusiikkipäivät, mitä varten kirkossa käydessäni siellä asennettiin mm kaiuttimia ja kohdevaloja. Ja harjoiteltiin illan urkukonserttia varten, mikä oli ihanaa kuunneltavaa :)

Kaunis, sopusuhtaiinen ja rauhoittava kirkko, jossa monia mielenkiintoisia yksityiskohtia, kuten erikoiset kaksiosaiset urut 1700-luvun lopusta ja kauniisti koristeltu sakastin ovi. Kiinnostava oli myös Uudessakaupungissa syntyneen taidemaalari Robert Wilhelm Ekmanin (1808-1873) vuonna 1850 maalaama mukaelma Leonardo da Vincin kuuluisasta Pyhästä ehtoollisesta. Samoihin aikoihin sama herra maalasi myös Turun tuomiokirkon etuosaa edelleen koristavat freskot.

Eniten minua kuitenkin viehätti alttariseinälle, kuori-ikkunan eteen kiinnitetty siro, lähes 600 vuotta kirkossa ollut puinen krusifiksi. Ja kivien ystävänä en voinut olla ihastelematta sammaloitunutta kiviaitaa, joka ympäröi kirkkoa ja nurmikkoista hautausmaata. 

Nauvon kävijä, käy kirkossa. Saatat ihastua… 

Alttarin puinen krusifiksi on 1400-luvulta

R.W. Ekman: Pyhä ehtoollinen, 1850

Kaksiosaiset urut 1700-luvulta ja 

vaaleansiniseksi maalatut ovelliset ns. penkkikorttelit 1600-luvulta.

Ruuhkaa Nauvossa

Pensarin rauhalliselta saarelta (täällä) jatkoimme pyöräilyä Nauvon vilkkaaseen vierasvenesatamaan. Paraisten kaupunkiin nykyään kuuluva Nauvo on sananmukaisesti saaristokunta :) Pääsaarten Iso-Nauvon (Storlandet) ja Pikku-Nauvon (Lillandet) lisäksi kuntaan kuuluu kaikkinensa peräti 3000 saarta, luotoa ja kalliota. 

Kirjaisten laiturilta (täällä) pyöräilimme Nauvon kirkonkylään pääosin pyörä- ja muita pikkuteitä pitkin yhteensä noin 18 kilometriä. Loppumatkasta jouduimme tosin ajamaan useamman kilometrin vilkkaan Saariston rengastien reunassa.

Lyhyen reitin mielenkiintoisin osuus oli noin viiden kilometrin pätkä Dalkarbystä ensin Piparsbyhyn ja sieltä Laggarsnäsintien ja Lammentien kautta Saariston rengastielle. Kiemuraista hiekka- ja metsätietä, joka oli tarkoitettu lähinnä kävelijöille ja maastopyöräilijöille. Tykkäsin, enkä kokenut liian haastavana :) 

Yksi pyöräilykavereista tiesi, että kyseinen metsäreitti oli pätkä Turun tuomiokirkolta Norjan Trondheimiin kulkevaa Pyhän Olavin merireittiä - pyhiinvaellusreittiä - ja se olikin merkattu asianvaativin reittimerkein. Minun ihka ensimmäinen pyhiinvaellusreittini :)

Perillä Nauvon kirkonkylässä oli kaunista, mutta ruuhkaista. Vähän yllätyin, että vierasvenesatama oli niin täynnä erilaista kuppilaa ja kauppiasta -  vähän kuin Välimeren turistikaupungeissa. Mutta ei paha…

Kokeilin summamutikassa Köpmans-nimistä kahvila/ravintolaa, ja se osoittautui tosi mukavaksi. Kaikki makea ja suolainen - jätskit mukaanlukien - olivat paikalla itse tehtyä. Maistoin tosin vain jätskiä, mutta se maistui. 

Sitten olikin jo kiire (isolle) lautalle, joka kuljetti meidät ja pyörät puolessa tunnissa seuraavaan kohteeseemme Seilin saarelle, josta matkakertomus jatkuu…

Pyhän Olavin pyhiinvaellusreitti oli merkattu punavalkoisilla merkeillä.

Nauvon vilkasta vierasvenesatamaa

Kahvila Köpmansin puutarhapihaa

Pensar pysäytti

Pensarin saarella myös saaristoa tuntemattomampi - kuten esim tämä pyöräilevä mummi - pääsee mukavasti saariston makuun. Merta ja rauhaa ja jokunen kallion kolo. Varsinkin kun suojaisa saari on sopivasti sivussa välillä jopa pelottavan vilkkaasti liikennöidystä Saariston rengasreitistä :)

Matkasimme Pensariin Granvikin laiturista m/s Viken -nimisellä saariston yhteysaluksella (täällä) ja jatkoimme matkaa seuraavana aamuna pienen saaren toisella rannalla olevasta laiturista m/s Falkö -nimisellä yhteysaluksella. Falköllä olisi päässyt matkustamaan Borstön ulkosaareen asti, mutta me jäimme aluksen kyydistä runsaan puolen tunnin matkan jälkeen Kirjaisten laiturilla. 

Pensarissa yövyimme hotelli-ravintola Sandvikissa meren ja luonnon ympäröimänä. Liekö pienessä saaressa edes on muita majoituspaikkoja… Enkä muita kaivannutkaan, sillä Sandvik täytti kaikki odotukseni. Mukava huone - tai oikeastaan neljän hengen huoneisto yhdelle - jossa iso (oma) terassi pehmustettuine korituoleineen merelle ja ilta-aurinkoon. Viihtyisä ravintola lasiverannalla ja ulkoterassilla aivan liki merta. Ja aamulla vielä maukas ja runsas aamiainen, joka tarjoiltiin pöytiin. 

Kaiken kukkuraksi Pensarista löytyi vielä mielenkiintoista historiaa :) Suomen sisällissodassa viime vuosisadan alussa saari oli Saariston vapaajoukkojen (Skärgårdens Frikår) tukikohta. Punaisten joukot olivat valloittaneet Korppoon kartanot, mutta kärsivät lopulta tappion valkoisten puolella taisteleville vapaajoukoille. Muistoksi taisteluista Pensarin rantakalliolla on edelleen vuonna 1938 pystytetty graniittinen muistopatsas.

Jatkosodan aikana saaressa asui lottia, joiden tehtävä oli tarkkailla mahdollisia vihollisen pommikoneita. Sodan jälkeen saari ja sen rakennukset olivat Paraisten kalkkivuori Oy:n virkistyskäytössä, ja nykyään niissä  toimii Sandvikin hotelli/ravintola :)

Nautimme hetken Pensarin idyllistä, mutta aamulla pyöräporukkamme matka jatkui Nauvon ja Seilin kautta seuraavaan yöpymispaikkaan ja kohti uusia seikkailuja…

Pensar jää sopivasti sivuun vilkkaasti liikennöidystä Saariston rengastiestä :)

Päärakennus, jossa ravintola ja aamiaishuone sekä majoitushuoneita.

Pysähdys Paraisilla

Pyöräretkemme saaristossa (täällä) alkoi Turun tuomiokirkolta, josta suuntasimme Kaarinan kautta Paraisten vanhaan keskustaan eli Vanhalle Malmille - ensimmäiselle taukopaikalle. Kierreltyämme minulle tutussa Paraisten keskiaikaisessa kivikirkossa (täällä) ja sen hautausmaalla lepuutimme jalkoja viereisessä Fredrikan tuvassa - sekin minulle tuttu (täällä), minkä jälkeen jatkoimme lounaalle Paraista halkovan Kirkkosalmen toisella puolella olevaan kivaan ruokapaikkaan. 

Ennen puolta päivää Fredrikan tuvassa ei ollut lisäksemme muita asiakkaita, joten ystävällinen kahvilan pitäjä kysyi, josko haluaisimme tutustua vastapäätä olevaan pieneen puutaloon, joka entisaikaan oli toiminut ns. kirkkokortteerina - kuten moni muukin Vanhan Malmin silloinen talo. Ja tokihan me halusimme :)

Opasteissa tämä kaksi sataa vuotta sitten rakennettu ja kivasti entisöity kaksihuoneinen rakennus onkin nimetty Kirkkokortteerituvaksi. Sunnuntaisin vieressä olevaan kirkkoon tultiin usein pitkien matkojen päästä veneillä ja hevosrattailla, ja pitkämatkalaiset tarvitsivat kortteeria levähtääkseen ja syödäkseen sekä vaihtaakseen matkavaatteet parempiin kirkkovaatteisiin. 

Meille esitelty Kirkkokortteeritupa oli asuinkäytössä 1960-luvulle asti ja nykyään museoidun tuvan omistaa Paraisten kotiseutuyhdistys. Taloesittelyn jälkeen olikin jo lounaan vuoro. Viitisen vuotta toimineen Matmalmen Eva -nimisen ravintolan ruoka oli hyvää, palvelu ystävällistä ja puitteet mukavia. Suosittelen :)

Lounaan jälkeen kiipesimme vielä ihmettelemään vieressä olevaa Nordkalkin avolouhosta. Paraisilla on louhittu kalkkikiveä useampi sata vuotta, mutta järjestelmällinen louhinta alkoi 1800-luvun lopussa kun Paraisten Kalkkivuori Oy perustettiin. Nykyään yhtiö on brittiläisessä omistuksessa Nordkalk-nimisenä. Näin lähinnä valtavan kuopan, en sen ihmeellisempää…

Vatsat täynnä poljimme rauhalliseen tahtiin pitkin päällystettyä pyörätietä seuraavaan taukopaikkaan Sattmarkin kahvila-ravintolaan. Perinteinen kesäkuppila, jonne tullaan niin autolla, veneellä kuin pyörällä. Paljon ulko- ja sisäpöytiä - ja kauniilla ilmalla, kuten viime viikolla, myös paljon väkeä. Liian ruuhkaista ja levotonta minun makuuni :) 

Sattmarkista pyöräilimme vielä kahdeksan kilometriä Granvikin rantaan, josta jatkoimme yhteysaluksella vajaa tunnin ensimmäiseen yöpymispaikkaamme Pensarin saarelle. Ja sieltä juttu jatkuu huomenna :)

Evan tekemät haukipihvit olivat herkkua :)

Ihana ravintola Matmalmen Eva 

Kirkkokortteeritupa

Pitäjänsuutarin kaksihuoneisen talon nykyinen sisustus on 1890-luvulta.

Nordkalkin avolouhos

Kaffepaussi Sattmarkin kuppilassa  

Saaristo lumosi

Viime viikolla kiersin polkupyörällä Turun saaristoa - kolme päivää ja kaksi yötä. Osallistuin Matka-Launokorven järjestämälle ryhmämatkalle, jossa oli minun ja Elli-oppaan lisäksi neljä 60-70 -vuotiasta pyöräilijää. Kaikilla muilla paitsi yhdellä naisella oli sähköavusteiset pyörät. Kyseessä oli muuten sama kemiöläinen matkanjärjestäjä, jonka matkassa olin pyöräilemässä viime kesänä Hiidenmaalla (täällä). 

Päivämatkamme olivat kohtuullisia, ellei jopa lyhyitä, joten myös ”sähkötön” 6-kymppinen pyöräilijä pärjäsi matkassa loistavasti ja väsymättä. Ensimmäisenä päivänä pyöräilimme Turun tuomiokirkolta Paraisten keskustan ja Granvikin laiturin kautta Pensarin saarelle, jossa yövyimme - päivämatka yhteensä vajaat 50 km. 

Toisena retkipäivänä pyöräilimme ensin Pensarin toisen laiturin ja Kirjaisten kautta Nauvon keskustaan ja sieltä Seilin saaren ja Hankan laiturin kautta yöpymään Airismaalle Rymättylän Röölään - päivämatka yhteensä vajaat 30 km. Kolmantena eli viimeisenä päivänä reitti kulki Röölän ”keskustan”, Rymättylän keskustan ja Naantalin keskustan kautta takaisin Turun tuomiokirkolle - päivämatka yhteensä noin 45 km. 

Kolmen päivän rengasreitillä pyöräilimme siis yhteensä noin 125 km. Eli tosi mummokyytiä, mutta minulle juuri sopivasti. Ylä- ja alamäkiä Turun saaristossa oli selvästi enemmän kuin viimekesäisellä Saarenmaan ja Hiidenmaan reissulla (täällä), ja joissakin nousuissa jouduin sähköpyörästä huolimatta taluttammaan pyörää, ja täyteen pakattua sähköpyöräähän on aika raskas työntää. Mutta hyvin selvisin, tosin jyrkimmissä nousuissa pysähdyin jopa useamman kerran tasaamaan hengitystä :)

Kolmen päivän matkatavarat kulkivat koko reissun pyörälaukuissa. Mukanani oli lähes samat tavarat - lisättynä pyöräilykäsineillä - kuin viime vuonna (täällä). Hyväksi todettu setti. Tärkein matkavaruste kypärän ja vesipullon lisäksi oli oma tyyny ja vettäpitävä sadeasu, jota tosin tarvitsin vain viimeisenä päivänä. 

Ihana reissu, jota myös Suomen oikutteleva kesäsää suosi - kolmeen pyöräilypäivään mahtui kaksi (lähes) ainutta juhannuksen jälkeistä aurinkopäivää :) Seuraavina päivinä kirjoitan lisää juttua reissun varrelta…

Puuvene jätskikiskana metsän keskellä matkalla Paraisten keskustasta Granvikin laiturille.

Yhteysaluksen odottelua

Pensarin luontoa

Yhteysaluksella Pensarista Kirjaisiin

Kirjaisten hiljaista satamaa

Hämmärönsalmen lossilla Rymättylässä

Lähdimme Turusta ja kiersimme kolme päivän rengasreittimme myötäpäivään.

Suurin osa Turun ja Ahvenanmaan saaristosta on minulle vielä tuntematonta.

Kesäistä hiljaiseloa

Hanna-Kaisa Korolainen: Preraphaelite dream I - after Lord Leighton and Dorothy Dene (2024).

Edessä Paula Kasun Kurvikukkahattu (2025) ja Pasi Karjulan puuveistos Mörkö

Viikonloppu satoi - tai vähintään tihutteli. Lauantaina päätimme vierailulla olleen Lontoontytön kanssa ajaa noin 30 kilometrin matkan Ukin mökiltä - kiertäen nostalgisia pikkuteitä - Billnäsiin. Entisellä ruukkialueella on kesän ajan helsinkiläisen Lokal Gallerian Sommarstilleben-niminen taidenäyttely, jossa on esillä noin 30 suomalaisen tai Suomessa asuvan taitelijan ja käsityöläisen teoksia - joukossa useita Lontoontytön tuttuja :)

Yllätykseksemme Billnäsissä - suomalaisittain Pinjaisissa - järjestettiin viime viikonloppuna myös antiikkimessut, joten sateisesta päivästä huolimatta väkeä paikalla riitti. Ja etenkin autoja, joita oli pysäköity vähän mihin sattuu. Toisin kuin viimeksi neljä vuotta sitten, jolloin kyläraitilla ei juuri näkynyt ihmisiä eikä autoja (täällä). Onneksi ihmispaljous ei tällä kertaa minua pahemmin häirinnyt, varsinkin kun emme käyneet maksullisella antiikkimarkkina-alueella. 

Taidenäyttelyyn mennessä ihmettelin vähän sen nimeä - Sommarstilleben. Ja sitä, että nimeä ei ollut esitteessä suomennettu. Ja miten se ylipäätään suomentuu?

Etsiskelin vastausta netistä, ja aloin ymmärtää, että saksankielistä sanaa stilleben käytetään taideterminä myös suomen kielessä, ja että tarvittaessa se suomentuu sanaksi asetelma. Jos taidehistoriaa tuntemattomana oikein ymmärsin... Eli Pinjaisten ruukin kesänäyttelyn nimi voisi suomeksi olla Kesäasetelmia tai Kesäistä hiljaiseloa…

Niin tai näin - tykkäsin näyttelystä. Tykkäsin näyttelytilasta ja teosten esillepanosta - kokonaisuudesta. Ja tykkäsin myös useasta yksittäisestä taideteoksesta. Paljon oli käytetty luonnosta saatavia materiaaleja ja käsitöissä käytettäviä tekniikoita. 

Ihastuin mm. tekstiilitaiteilija Inka Kivalon kirjontaveistoksiin ja eteläkorealaisen, Helsingissä työskentelevän Jaea Chungin käsinrakennettuihin, paperinohuisiin keramiikkateoksiin. Kiinnostuin myös kuusesta tehdystä, yksinkertaisesta seinäveistoksesta, jonka oli tehnyt Hong Kongista kotoisin oleva, Aalto Yliopistosta valmistunut Didi NG Wing Yin. 

Tykkäsin Vaasan lähellä maatilalla asuvan ja ”himmelistiksi” itseään kutsuvan Eija Kosken ruisoljista tehdystä himmelistä, jossa pari himmelihäkkyrää erottui turkoosiksi ja siniseksi värjättyinä. Yksi ihanimpia ja hiljaiseloa myös vahvasti välittäviä teoksia oli heti sisään tullessa näkyvä helsinkiläisen tekstiilitaiteilija Sini Villin Beryl - villisilkistä ja puuvillanöyristä tehty puhutteleva seinäkudelma vuodelta 2025.

Sommarstilleben - Kesäistä hiljaiseloa - oli kuin olikin oiva ja osuva nimi Billnäsin ruukin kesänäyttelylle. Markkinaruuhkan keskelläkin näyttelyn teoksiin oli helppo keskittyä ja ne onnistuivat päämäärässään eli välittämään rauhoittavaa hiljaiseloa :)

Inka Kivalo: Mannequin (2018)

Jaea Chang: Cut 24-14 (2024)

Didi NG Wing Yin: Untitled I (2025)

Edessä Eija Kosken Spirit (2025) ja takana

Kati Ruohomäen Sisäinen systeemi jonka varassa (2025)

Sini Villin Beryl (2025) ja takana Outi Martikaisen Penkki (2018).

Mielenkiintoinen ja onnistunut näyttelytila, jonka ikkunasta kurkistaa

Pasi Karjulan komea öljytty puuveistos Hopeinen Kuu.

Mökkivieraita :)

Lontoontyttö vietti viikonlopun mökillä kanssamme ja hänellä oli mukanaan vajaa yksivuotias Love-kissa. Valloittava valkoinen tuttavuus, jonka kanssa ystävystyin jo huhtikuussa Merimaskussa (täällä). Ihan vaan tiedoksi, että kissan nimi Love lausutaan kuten Tove eli luuve. 

Odotetusti myös Ukki menetti sydämensä uteliaalle ja leikkisälle Lovelle, joten tuolla ihanalla sisäkissalla on tarvittaessa hoitopaikka myös Ukin mökillä :) Varsinkin kun kissa tuli täydellisen hyvin toimeen Muru-koiran kanssa, ja myös Mummin rakas vanhuskoira hyväksyi ”vieraan” kissan täysin. 

Love-kissan lisäksi mökillä piipahti ikkunaan törmännyt pikkutikka - joka onneksi toipui tärskystä - ja pitkähäntäinen ketturepolainen, joka keskellä päivää löntysteli rauhallisesti terassin ja olohuoneen suurten ikkunoiden ohi. 

Ja tietysti saimme viikonloppuna seurata myös lahdessa pesivää kuusijäsenistä joutsenperhettä sekä järvellä uivaa uikkupariskuntaa, joista toinen kantoi selässään yhtä tai kahta poikasta. Ja saunarannassa asuvia veikeitä rantakäärmeitä, jotka kerääntyivät lämmittelemään paljun läheisyyteen.

Eläkeläisille riitti mieluisia vieraita ja mielenkiintoista seurattavaa - useaksi päiväksi :)

Pikkutikka toipuu ulkoterassin lattialla törmättyään ikkunaan.

Kettu Repolainen kävi kylässä :)

Lovelle maistui uni ruokapöydän nahkatuolilla.