Ostan viiden euron pääsylipun ja saan vasempaan ranteeseeni ohuen, punaisen muovirannekkeen. Avaan Helsingin tuomiokirkon painavan oven ja astun sisään pimennettyyn kirkkosaliin, jota valaisee vain seiniin ja pylväisiin kohdennetut punaiset pistevalot.
Kirkon keskikäytävällä, sisääntulon ja alttarin puolivälissä katosta roikkuu valtava, valoa hohtava pallo. Kevyen näköinen jättipallo pyörii hiljakseen akselinsa ympäri ja sen pinnalla erottaa vaaleita, sinivalkoisia kuvioita. Kirkon täyttää hiljainen musiikki - tai äänet - jotka väliin voimistuvat ja väliin lähes katoavat kuulumattomiin.
Jokunen ihminen istuu kirkon penkeillä. Kymmenkunta vierasta vaeltelee käytävillä. Sisään astuessa kaikki hiljentävät puhettaan. Useimmat kuvaavat palloa kännyköillään. Mutta pallo vain jatkaa rauhallista pyörimistään. Hissukseen ja arvokkaana - ihmettelijöistä ja valokuvaajista välittämättä.
Pallo kuvaa Mars-planeettaa ja sen pinnalla näkyvät kuviot vastaavat planeetan pintaa. Pallon halkaisija on 7 metriä ja sen pinnan kuviot on tehty NASA:n eli Yhdysvaltojen avaruushallinnon Marsista ottamien valokuvien perusteella siten, että yksi sentti pallon pinnalla vastaa yhtä kilometriä Marsin pinnalla eli yhden suhde miljoonaan.
Kyseessä on brittiläisen taiteilijan Luke Jerramin MARS - sota ja rauha -niminen tilataideteos, joka vuodesta 2019 lähtien on kiertänyt maailmaa ollen esillä mm. useissa kirkoissa, mutta myös muissa sisä- ja ulkotiloissa. Taideteokseen liittyvän ”musiikin” on tehnyt säveltäjä Dan Jones, joka kertoo pyrkineensä yhdistämään Marsin äänimaailmaa sodan ääniin.
Meditatiivista ja rauhoittavaa. Kaunista ja käsittämätöntä, mutta samalla herkkää ja koskettavaa. Tykkäsin, vaikka vähän kiireessä tutustuinkin…
Ps. Tuomiokirkossa Mars on pyörinyt lokakuun alusta ja tänään se pyörii Helsingissä viimeistä päivää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti