Punavuoressa on Sinebrychoffinpuisto, joka tunnetaan myös nimillä Koffin puisto ja Koffari. Mäkistä puistoa voisi kutsua myös Sinimahaisten puistoksi, sillä suomalainen Sinebrychoffin suku - jonka mukaan puisto on nimetty - on lähtöisin Venäjältä, jossa nimi alkujaan oli Sinebrjuhov. Ja Sinebrjuhov suomentuu sinimahainen :)
Vuosina 1819-1992 nykyisen Sinebrychoffin puiston vieressä toimi olutpanimo, jonka Sinebrychoffit omistivat. Tuolloin osa alueesta istutettiin puistoksi, ja vuonna 1835 puisto avattiin myös yleisölle. Puiston reunaan Bulevardin kadun varrelle Nikolai Sinebrychoff (1786-1848) rakennutti 1840-luvulla komean asuintalon - talon, jossa nykyään toimii Sinebrychoffin koti- ja taidemuseo. Olen kirjoittanut vauraan Sinebrychoffin suvun mielenkiintoisesta historiasta blogiini mm. lokakuussa 2019 (täällä).
1900-luvun Koffin puisto pääsi huonoon kuntoon ja 1960-70 -luvuilla alueelle suunniteltiin liike- ja asuintaloja. Pitkien kaavakiistojen jälkeen suurin osa maa-alueesta päätyi Helsingin kaupungin omistukseen ja lopulta vuonna 1980 alue määriteltiin asemakaavassa puistoksi.
Nykyisen Sinebrychoffin puiston oudoin rakennus on puiston korkeimmalla kohdalla oleva vanha, punatiilinen torni. Mikä se on ja miksi se on säilytetty?
Netistä selviää, että tuohon kahdeksankulmaiseen torniin ei - pettymyksekseni - liity mitään sen jännempää tarinaa. Aikoinaan torni oli osa Siperia-nimistä varastorakennusta. Myöhemmin varasto purettiin, mutta torni säästettiin ehkä eräänlaisena kuriositeettina.
Onpa tyhjän panttina seisovaa tornia kutsuttu jopa Koffarin symboliksi. Ja sitähän se tavallaan onkin - muisto menneisyydestä…
Puiston laidalla on Sinebrychoffin suvun entinen kotitalo, joka avattiin
kotimuseona jo vuonna 1921 ja jossa vuodesta 1980 lähtien on toiminut myös taidemuseo.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti