Jos turkulaisilla on hurmaava Ett hem -kotimuseo Tuomiokirkon vieressä (täällä), niin Helsingistä löytyy vähintään yhtä hurmaava museoitu kerrostalokoti Katajanokalla. Ett hem oli 1800- ja 1900-lukujen vaihteessa eläneiden Helene ja Alfred Jacobssonin ja heidän kahden tyttärensä koti, kun taas Päivikki ja Sakari Sohlberg asuivat Katajanokan kodissa kahden koiransa kanssa 1950-luvulta eteenpäin yli 40 vuotta.
Molemmat pariskunnat olivat aikansa vauraita vaikuttajia ja kaupunkiensa kermaa - Helene ja Albert ruotsinkielisiä ja Päivikki ja Sakari suomenkielisiä :) Kummallakaan pariskunnalla ei ollut biologisia lapsia. Jacobssonien Walburg-tyttären biologinen isä oli Alfredin veli ja perheen nuorempi tytär Kerstin oli adoptoitu Tukholmasta (täällä).
Jacobssonien Ett hem avattiin yleisölle jo vuonna 1932, Sohlbergien kotimuseo 70 vuotta myöhemmin vuonna 2003. Molemmat pian pariskuntien kuoleman jälkeen heidän testamenttiensa mukaisesti.
Kotimuseot viestivät aina sekä ajastaan että omistajiensa persoonista. Ehkä Jacobssonien kodissa aistin enemmän 1900-luvun alun yleistä sisustus- ja elämäntyyliä kuin Helenen ja Alfredin persoonia (täällä). Kun taas Sohlbergien kodissa isäntäparin värikkäät persoonat välittyivät vahvemmin kuin heidän aikakautensa - 1900-luvun kiihkeät kasvuvuodet.
Neljä kerroksinen ja kaksi rappuinen Kauppiaskadun kerrostalo valmistui vuonna 1905. Upean jugengtalon rakensi Sakari Sohlbergin (1907-2000) äidin - Valma Sohlbergin (1883-1969) - isä rakennusmestari Elias Leizen (1858-1923).
Valma Liezen meni 22-vuotiaana naimisiin vuorineuvos Wilhelm Aleksander Sohlbergin (1876-1938) kanssa. Tuore aviopari muutti 1900-luvun alussa asumaan vaimon isän rakennuttamaan ja omistamaan kerrostaloon ja parin vuoden päästä he saivat ainoan lapsensa Sakarin (1907-2000). Vuonna 1925 Sakarin ollessa 18-vuotias vanhemmat erosivat ja Valma jäi poikansa kanssa asumaan perheen kotiin Kauppiaskadulle.
Parin vuoden kuluttua Sakari muutti omilleen, valmistui juristiksi, meni naimisiin kollegansa Päivikki Tulenheimon (1913-2001) kanssa ja muutti vuonna 1959 takaisin tutun, siinä vaiheessa Valma-äidin omistaman kerrostalon ylimpään kerrokseen. Valma-äidin kuoltua Sakari ja Päivikki laajensivat asuntoaan yhdistämällä siihen viereisen huoneiston, jonne he siirsivät alempana asuneen Valman koko irtaimiston ”omille paikoilleen”.
Näin Sakari ja Päivikki jakoivat kahteen pekkaan 350 asuinneliötä ja 11 huonetta. Heidän lisäkseen tilaa oli sopivasti Factolle ja Susselle - kahdelle cockerspanielille - ja kahdelle työhuoneelle sekä lukuisille perityille istumaryhmille, vitriinikaapeille, kattokruunuille ja posliiniastiastoille. Ja jugendtyylisille kaakeliuuneille, jättikokoisille itämaisille matoille ja vanhoille ryijyille.
Sekä Päivikin miniatyyrikilpa-autoille, kymmenille matkamuistonukeille, pienille koristekoirille sekä Sakarin Valma-äidin tekemille käsitöille ja posliiniesineille. Kuten myös sukulaisille ja muille vieraille, jotka kuulemma viihtyivät usein ja pitkään seurallisen pariskunnan kodissa.
Katajanokan koti, jossa Päivikki ja Sakari asuivat kuolemaansa asti, oli museokodiksi ihanan kodikas ja ”tavallinen” yläluokan asunto. Kaikki tavarat ja taulut, valokuvat ja käsityöt olivat niillä paikoilla, joilla ne olivat olleet 2000-luvun alussa isäntäparin kuollessa puolen vuoden välein 88- ja 93-vuotiaina.
Kuten nuori oppaamme painotti: ”Tätä kotia ei ole kuratoitu.” Tiimarin tavaraa ja arvotaulua oli rintarinnan - asukkaiden mieltymysten ja tarpeiden mukaan. Tykkäsin :)
Pariskunnan makuuhuone oli yllättävän vaatimaton.
Isännän huonetta ja hänen lapsuuden perheensä valokuvia.
Iso flyygeli näytti pieneltä ison ja valoisan salin nurkassa :)
Emännän huonetta
Lukuisat kaakeliuunit oli valmistettu 1900-luvun alussa Turun kaakelitehtaalla,
tulipesien kauniisti koristellut peltiovet taas perheen omalla peltitehtaalla :)
”Piirustus Rakennuksiin Tontille Nro 11 Kauppias Kadun Varrella.
Fasaadipiirustus tarkastettu ja hyväksytty Helsingissä,
Yleisten rakennusten Ylihallituksessa, huhtikuun 20pnä 1904”
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti