Maisemia makuuni

Carl Moll: Hämärä, 1900

Kävin toistamiseen Ystävän kanssa Klimt, Gallen-Kallela & Wien -näyttelyssä Ateneumissa (täällä). Toinen (tai kolmas) kerta samassa taidenäyttelyssä on erilainen kuin ensimmäinen. 

Ensimmäinen kerta on aina erityinen. Tunteikas, yllätyksellinen ja usein myös uuvuttava, kun kaikki on uutta ja osa teoksista väliin voimakkaasti vaikuttavia. Toinen kerta on yleensä ensimmäistä rennompi ja rauhallisempi, mutta myös - tosin eri tavalla - kiehtova. Silloin osaan enemmän keskittyä teosten yksityiskohtiin, jotka ehkä ensi kerralla ovat jääneet näkemättä tai huomaamatta, ja ehkä myös tarkistaa sellaisia juttuja, jotka ekan tutustumisen jälkeen jäivät vaivaamaan tai joista olin visiittien välissä lukenut lisää. 

Esimerkiksi tutustuessani ensi kertaa Klimtin näyttelyyn lähes ohitin näyttelyn keskivaiheilla olleen salin, joka oli omistettu maisemamaalauksille. Minua veti eteenpäin parin salin päästä kuuluva musiikki (täällä) enkä musiikkituokion jälkeen enää jaksanut palata taaksepäin :)

Tokalla kerralla jaksoin rauhassa tutustua myös näyttelyn maisemiin. Ja ihastuin. Esitetekstin mukaan sesessionistit eivät kuvanneet maisemia ”vain todellisena, realistisena näkynä, vaan myös tunnelmana tai mielentilana”. Ja niissä kerrottiin näkyvän myös taiteilijoiden erilaisia muoto-, väri- ja valokokeiluja. 

Tykkäsin erityisesti itävaltalaisen Carl Mollin (1861-1945) Hämärä-nimisestä öljymaalauksesta. Unenomainen tunnelmakuvaus metsälammesta, jossa puut näyttivät kasvavat lammen pohjasta. ”Onkohan siinä tulva?” ihmetteli Ystäväni…

Ihastuin myös Akseli Gallen-Kallelan (1865-1931) kesäisen Järvimaiseman hentoihin väreihin ja järvenpintaa kuvaavaan Keitele-nimiseen tauluun. Jälkimmäisestä maalauksesta taiteilija teki vuosina 1904-1906 neljä eri versiota, joista kolme on nykyään taidemuseoiden kokoelmissa Lahdessa, Lontoossa ja Tokiossa sekä yksi yksityisomistuksessa, tosin sijoitettuna Gallen-Kallelan museoon Espooseen. Klimt-näyttelyssä esillä ollut Keitele oli lainassa Espoon museosta. 

Minusta Keitele-taulussa kuvataan veden peittämää myöhäiskevään haurasta jääpeitettä - ja hienosti kuvataankin, mutta kirjallisuudessa taiteilijan sanotaan maalauksessa kuvanneen veden - ei jään - pintaa ja siihen heijastuvia vedenalaisia virtauksia. 

Niin tai näin - kaikki kolme maalausta - Hämärä, Järvimaisema ja Keitele - olivat maisemia makuuni :)

Akseli Gallen-Kallela: Järvimaisema, 1901 

Akseli Gallen-Kallela: Keitele, 1904