Edessä Johannes Haapasalon (1880-1965) Lohdutus vuodelta 1938 ja
taustalla presidentin kesäasunnon torni.
Viimeisenä pyöräilypäivänä tutustuimme Kultarannan puutarhaan osallistumalla 1,5 tuntia kestävään opastettuun kierrokseen. Ja ihastuin - tai oikeastaan ihastuin ennen kaikkea puutarhaan sijoitettuihin veistoksiin :)
Presidentin kesäasunnon puutarhassa on vuodesta 2011 lähtien järjestetty joka kesä veistosnäyttely. Tämän vuoden näyttelyn nimi on Kerrostumia, ja se esittelee seitsemän suomalaisen nykykuvanveistäjän teoksia.
En ihan päässyt kiinni, mihin nimi Kerrostumia viittaa. Alfred Kordelinin säätiön - joka Tasavallan presidentin kanslian lisäksi toimii näyttelyn järjestäjänä - nettisivuilla sanotaan: ”Puun ja kiven käyttö kuvataiteessa on yksi kerrostuma näiden materiaalien hyödyntämisen historiassa.” Tämä ei kuitenkaan asiaa oikein selventänyt…
Niin tai näin, veistosnäyttelystä tykkäsin :) Tykkäsin Emma Jääskeläisen (s. 1988) At Her Fingertips -tilateoksesta, jonka materiaaleina oli käytetty norjalaista punertavaa Rose-marmoria, löydettyjä pikkukiviä ja paksua rautaketjua. Teos pitää tosin nähdä ja kokea luonnossa, sillä ainakaan minun valokuvaamana se ei päässyt oikeuksiinsa.
Tykkäsin myös Sormenpäiden vieressä olevasta Timo Hannisen (s. 1969) Luotaimet-nimisistä graniittimunista. Sekä Kultarannan uudempaan osaan sijoitetusta Mia Hamarin (s.1976) Momemto mori -naisfigurista. Muun muassa, sillä lähes kaikkia, eri kivilajien lisäksi puusta tehtyjä veistoksia katselin ja tutkin mielelläni.
Varakas liikemies Alfred Kordelin (1868-1917) rakennutti Kultarannan talon ja puutarhan meren rannalle - valtavalle tontille, jonka hän oli ostanut vuonna 1909. Tontin päärakennus - Lars Sonckin (1870-1956) suunnittelema komea graniittilinna - valmistui 46-vuotiaan perheettömän miehen asunnoksi vuonna 1916.
Kordelin - yksi aikansa tärkeimpiä ja rikkaimpia suomenkielisiä liikemiehiä - kuoli vain vuosi Kultarannan valmistumisen jälkeen ns. Mommilan kahakassa. Hänet ammuttiin 49-vuotiaana omistamansa Mommilan kartanon lähellä venäläisten sotilaiden ja suojeluskuntalaisten välisessä yhteenotossa omissa syntymäpäiväjuhlissaan - tavallaan osana Suomen sisällissotaa.
Lapsettoman Kordelinin kuoltua Kultaranta lahjoitettiin Turun Suomalaiselle Yliopistoseuralle, kunnes vuonna 1922 rakennukset ja puutarha siirtyivät valtion omistukseen, Kultaranta onkin toiminut tasavallan presidentin kesäasuntona 1920-luvun alusta alkaen. Kordelinin toivomuksesta valtaisa puutarha - ei rakennukset - on aina ollut avoinna myös yleisölle.
Helsingin ensimmäinen kaupunginpuutarhuri Svante Olsson (1856-1941) ja hänen poikansa, puutarha-arkkitehti Paul Olsson (1890-1973) suunnittelivat puutarhan vanhimman ja ehkä näyttävimmän osan. Tätä ns. muotopuutarhaa hallitsee tilaan sopiva kaaripergola, joka valmistui vuonna 1916. Pääosa puutarhan muistakin rakenteista on säilynyt vuosilta 1916-1920.
Tänä keväänä puutarha avattiin uudelleen kaksivuotisen mittavan remontin jälkeen. Puutarhassa uusittiin mm. satavuotias, yli kaksimetrinen kuusiaita istuttamalla lähes kilometrin verran uusia pikkukuusia. Muutenkin puutarhan rakenteita, kuten vanhoja paviljonkeja, palautettiin 1900-luvun alun asuun.
Sää suosi kolmepäiväistä saaristokierrostamme (täällä) - paitsi Kyltarannan puutarhassa. Koko puolitoistatuntisen opaskierroksen ajan satoi kaatamalla. Onneksi minulla oli mukana sadetakki ja -housut, kuten lähes aina :)
Sääliksi kävi hellehameissa ja lipsukoissa aamulla matkaan lähteneitä puutarhavieraita. Onneksi kesä kuivaa, minkä kastaa…
Nuoren Wäinö Aaltosen (1894-1966) muotokuva Alfred Kordelinista
tämän kuoleman jälkeen vuodelta 1919.
Entisöity Harry Röneholmin (1892-1951) suunnittelema Puutarhapaviljonki
ja edessä pätkä uusittua kuusiaitaa.
Taustalla arkkitehti Wäinö Gustaf Palmqvistin (1882-1964) suunnittelema näyttävä kaaripergola.
Viktor Janssonin (1886-1958) Knock out (Tyrmäys) on jälkivalos
alkuperäisestä veistoksesta vuosilta 1936-1937. Kultarannan veistos on valettu
Janssonin perikunnalla olleesta alkuperäisestä kipsimuotista vuonna 2021.
Alkuperäisen veistoksen kohtaloa ei tiedetä.
Takana hienosti entisöity Harry Röneholmin puinen Metsäpaviljonki ja
edessä osa Emma Jääskeläisen At her fingertips -nimistä teosta vuodelta 2023.
Jääskeläisen At Her Fingertips -teoksen materiaalina oli käytetty norjalaista Rose-marmoria.
Osa Timo Hannusen Luotaimet (Avaruuden palasia) -nimisestä installaatiosta vuodelta 2024.
Mia Hamarin Memento mori, 2006-2022
Ilmeisesti arkkitehti Lars Sonckin suunnittelema Musiikkipaviljonki.
Matti Peltokankaan Merkillinen sade viime yönä -istallaatiolla oli osuva nimi:)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti