Sisäänkäynti kahvila Elleniin oli Ison Pajan perältä Cafe-kyltin ohjaamana :)
Jos Billnäsin ruukin ravintola oli pettymys ja vohvelikioskilta päätimme kääntyä uuvuttavan pitkän jonon takia (täällä), niin löytyi Billnäs/Pinjaisista myös paljon hyvää. Kiinnostavaa kesänäyttelyä entisessä tehdashallissa ehdinkin kehua jo aiemmassa postauksessa (täällä).
Näyttelyn lisäksi ihastuin ruukkialueen kauniisiin jokinäkymiin, mutta ennen kaikkia vanhat, osin kunnostetut rakennukset veivät sydämeni. Osa yhteensä noin 30 rakennuksesta oli isoja betonista tehdashalleja ja osa punamullalla maalattuja puurakennuksia, joista tosin vain harvaan pääsi sisälle.
Ruukin ravintola -keissin (täällä) jälkeen uskaltauduimme vielä kokeilemaan vieressä olevaa Scarlett O’Karis -nimistä terassiravintolaa. Onneksi - sillä Ukin tilaama grillivarras oli kuulemma herkkua :) Minä tyydyin vain rose-lasilliseen ja seurassamme edellisessä ravintolassa ollut Opiskelijatytön perhe päätti ajaa parin tunnin matkan kotiinsa - syömään :)
Lopuksi Ukki suostui vielä kanssani kahvikupilliselle Iso Paja -nimisen tehdashallin perältä löytämäämme pieneen ja viehättävään Ellenin kahvilaan. Äärestystävällinen emäntä, hyvä valikoima makeaa ja suolaista sekä pari pöytää sisällä ja kymmenkunta ulkopöytää Mustionjoen rannalla.
Kotiin päästyäni palautin vielä mieleeni, että Billnäsin ”rautatehdas” eli ruukki perustettiin jo 1600-luvulla, ja se jatkoi toimintaansa pitkälle 1900-luvulle asti. Vuonna 2008 yksityinen yrittäjä osti Pohjan kunnalta hylätyn ruukkialueen rakennuksineen ja alkoi kunnostaa aluetta matkailu- ja majoituskäyttöön, kuten jo vuonna 2021 kirjoitin (täällä).
Hikisen ja pitkän retkipäiväni pelasti kahvila Ellenin herkullinen Ellen Svinhufvudin marenkileivos ulkona nurmikolla - joen rannalla - pienessä tuulenvireessä ja riittävässä varjossa :)
Vanhan tehtaanpiipun juuressa oli mukava terassiravintola Scarlett O’Karis :)
Ellen Svinhufvudin leivos kahvila Ellenin ”terassilla”.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti