Ei mikään helppo nakki

Himojen matriarkka, 2022

Kuvataiteilija Iiu Susirajan valokuvanäyttely Ei mikään helppo nakki ei todellakaan ole helppo nakki :) Lähes jokaisessa valokuvassa Susiraja on kuvannut itseänsä arkisissa ympäristöissä arkisten tavaroiden kanssa. Värikkäissä valokuvissa seisoo, istuu tai makaa lihava nainen, joka totisena tapittaa katsojaa suoraan silmiin. Outoihin tilanteisiin asettuneena ja usein vähäpukeisena. 

Alkuun katson Susirajan itsestään ottamia valokuvia vaivaantuneena ja hämmentyneenä. Ja yritän olla tuijottamatta kuvissa näkyvän naisen roikkuvia vatsanpeitteitä tai pallomaisia jalkapöytiä. Eihän se ole sopivaa - tuijottaa…

Sitten katseeni kiinnittyy naisen intensiivisiin silmiin. Ne tuntuvat sanovan: ”Katso silmiin. Katso silmiä. Katso. Katso.” Iiu Susiraja kertookin Kodin kuvalehdessä kymmenen vuotta sitten julkaistussa artikkelissa, että juuri tämä on hänen ainoa toive ihmiselle, joka katsoo hänen kuviaan - katso silmiin (KK 23/2014). Toimittaja Anna Pihlajaniemen jutussa kerrotaan myös, että vuonna 1975 syntynyt Susiraja päätti kolmekymppisenä vaihtaa tavanomaisen nimensä Iiu Susirajaksi. Samoihin aikoihin hän otti ensimmäiset valokuvat itsestään - ja vuonna 2013 aloitti maisterin opinnot Kuvataideakatemiassa. 

Iiu Susiraja jatkoi itsensä valokuvaamista, pääosin omassa kodissaan. Ja alkoi vähitellen hyväksyä kuvissa näkyvän naisen - tuolta minä näytän.

Tällä tiellä turkulainen Iiu Susiraja on edelleen. Tänä keväänä hän saavutti monen taiteilijan unelman, kun hän sai oman valokuvanäyttelyn New Yorkin Modernin taiteen museoon MoMaan. Keväällä Iiun kohdalle osui myös toinen ”lottovoitto”, kuten hän kertoi HS:n huhtikuisessa Kuukausiliitteessä, eli Susiraja pääsi tammikuussa lihavuusleikkaukseen.

Vähitellen myös minä alan hyväksyä valokuvissa näkyvän naisen, ja alan nähdä valokuvien huumorin ja anarkiankin. Katsottuani taiteilijasta kuvatun esittelyvideon rentoudun lopullisesti. Videolla näen eläväisen ja nauravan Iiun, joka kertoo mm. että valokuvien nimeäminen on ollut hänelle tärkeä juttu. Kierrän näyttelyn uudelleen lukien tarkkaan jokaisen valokuvan nimen. Ja höröttelen itsekseni :)

Näyttelyssä minua puhuttelee ja koskettaa eniten noin minuutin kestävät, lyhyet videot. Yhdeksässä, yhteen huoneeseen rintarinnan asetelluissa videoissa tavoitan parhaiten Susirajan huumorin - ja myös Iiun intensiivisen katseen.

Etsin näyttelyssä Susirajan varhaisia valokuvia, joihin hän on valokuvannut äitiään. Harmikseni ne on kuulemma edellisellä viikolla siirretty varastoon, koska niitä pitää suojata liialliselta valolta.

Miten Susirajan taide muuttuu kansainvälisen suosion ja laihtumisen jälkeen? Vai muuttuuko - ja jos, niin mihin suuntaan?

Klovni yrittää olla taikurin pupu, 2018

 

Hyvästi Playboyn kansi, 2018

Tiedonnälkä, 2023

Eläintarha, 2021