Uks muuseum

Tallinnan Vanhassakaupungissa on pieni museo, jonka ohittaa helposti. Ja jos huomaakin oven vieressä olevan vironkielisen nimen Adamson-Ericu muuseum, jättää sen helposti noteeraamatta, koska Adamson-Eric -niminen taiteilija ei monellekaan suomalaiselle sano mitään. Kuten ei minullekaan, ennen kuin keksin pistäytyä tässä taiteilijan nimikkomuseossa Luhige Jalg -kadulla. 

Adamson-Eric (1902-1968) syntyi Erich Carl Hugo Adamson -nimisenä Tartossa. Nimensä nuori taiteilija muutti 1920-luvun alussa, kun hän parikymppisenä lähti opiskelemaan kuvataiteita Keski-Eurooppaan. Palatessaan takaisin Viroon 1934, hän oli jo arvostettu taiteilija ja esitellyt töitään useassa ulkomaalaisessa näyttelyssä.

Adamson-Ericistä kehittyi poikkeuksellisen monipuolinen taiteilija. Maalausten ja grafiikan lisäksi hän työsti mm. keramiikkaa, nahkaa, puuta ja metalleja tehden astioita, koruja, ryijyjä ja huonekaluja. Häntä pidetään Viron taidemuotoilun isänä ja kutsutaan usein sanaparilla ”legenda jo eläessään”. 

Edes vakava aivoinfarkti, jonka hän sai vain 53-vuotiaana 1955 ja jonka seurauksena hänen oikea kätensä halvaantui, ei estänyt intohimoista taiteilijaa jatkamasta uraansa. Jos on kiinnostunut tästä tuottoisasta taiteilijasta, kannattaa lukea Tuglas-seuran sivuilta Kersti Kollin 2019 kirjoittama artikkeli miehen elämästä (täällä). 

Adamson-Ericin museo on avattu 1983, kun taiteilijan puoliso lahjoitti museon kokoelmaan lähes 1000 edesmenneen miehensä teosta. Pikkuriikkinen museo, jossa on esillä niin taiteilijan maalaus- kuin käyttötaidetta. 

Kiva lisä suomalaisturistin perussettiin Tallinnassa :)

Montargris (kaupunki Ranskassa), 1927

Omakuva 27-vuotiaana (1929) - hirttosilmukan kanssa…

Nahkatyö 1930-luvun loppupuolelta

Rintakoru, 1937

Takana muotokuva vuodelta 1938 taiteilijan vaimosta 

tekstiilitaiteilija Mari Adamsonista (1908-2000).

Valokuva taiteilijan yksityisnäyttelyn avajaisista Helsingissä vuonna 1936…

…ja Tallinnassa vuonna 1938. Kuin kahdesta eri maailmasta :)