Aleksander Nevski katedraal eli Aleksanteri Nevalaisen katedraali
Tallinnan hotellihuoneen ikkunasta (täällä) näkyi kaksi komeaa kirkkoa, joissa kummassakaan en ole käynyt sisällä. Joten pitihän minun tällä reissulla yrittää asia korjata :)
Toisen Tallinna-päivän aamuna kävelen hotellilta kohti Toompean mäellä näkyviä kirkkoja tarkoituksena selvittää, josko ne olisivat avoinna. Ensimmäisenä vastaan tulee ortodoksinen Aleksanteri Nevskin katedraali ja sen viisi mustaa upeaa sipulikupolia. Selviää, että katedraalin ovet ovat auki yleisölle joka päivä kahdeksasta iltakuuteen. Eli sisään :) Mutta ilman kameraa, sillä katedraalin sisätiloissa valokuvaaminen on kielletty.
Kiipeän portaat, työnnän oven auki ja astun sisään Aleksanteri Nevskin mukaan nimettyyn, vuonna 1900 valmistuneeseen ortodoksikirkkoon. Noin 800 vuotta sitten elänyt Aleksanteri Nevski (suom. Nevalainen) oli nykyisen Venäjän alueella vaikuttaneen Novgorodin ruhtinas. Aleksanteri puolusti ansiokkaasti Venäjää 1200-luvun käydyissä sodissa, minkä takia hän on yksi Venäjän kansallissankareista.
Vähän jälkeen yhdeksän Tallinnan katedraalissa on menossa jumalanpalvelus. Parhaimmillaan 1500 ihmistä vetävässä kirkkosalissa aamumessuun osallistuu parikymmentä ihmistä ja kymmenkunta seurakunnan työntekijää - sekä kuoro, ellei ajoittain salissa kaikuva kaunis kuorolaulu sitten tule nauhalta??
Jykevät kivipilarit kannattelevat korkealle kohoavia kupolikattoja. Turkoosin väriset kupolit sekä niitä ja pylväitä reunustavat puna-sini-valkoraidoitetut kohokuviot sopivat kummasti toisiinsa. Tasapainoinen ikonostaasi, palavat kynttilät ja kirkkosalin ympärille sijoitetut pienemmät alttarit luovat levollisen ja rauhallisen ympäristön huolimatta meistä sisään ja ulos seilaavista turisteista.
Monotoninen kirkkotekstien luku, joka vuorottelee meditatiivisen musiikin kanssa, voimistaa rauhan tunnetta. Tämä yllättää minut, sillä usein aiemmin olen tuntenut vain ärsyyntymistä ja levottomuutta muissa kuin riisutuissa (ja tutuissa) luterilaisissa kirkoissa. Ja kun vielä mielessä pyörii, että valmistuttuaan katedraali nähtiin pitkään Venäjän sorron symbolina - ja entä nyt? Se täytyy kuitenkin myöntää, että Aleksanteri Nevalaisen katedraali on sopusuhtainen ja kaunis niin ulkoa kuin sisältä…
Katedraalin jälkeen suuntaan läheiseen Tallinnan tuomiokirkkoon. Tämän luterilaisen kirkon vanhimmat osat on rakennettu jo 1200-luvulla, ja se onkin kaupungin vanhin kirkko. Myös tämä kirkko on auki päivittäin, mutta toisin kuin katedraalissa, tuomiokirkkoon tutustumisesta veloitetaan kaksi euroa - ja sisällä saa valokuvata :)
Kun tuomiokirkkoa alettiin rakentaa, nykyistä Viron aluetta ja muuta Baltiaa hallitsivat saksalaiset. Kirkko säilyikin pitkään leimallisesti saksalaisena kirkkona ja ensimmäinen vironkielinen saarna pidettiin kirkossa vasta 1927.
Huolimatta seinät täyttävistä baltiansaksalaisten aatelismiesten hautajaisvaakunoista ja hautalaatoista pysäyttävintä isossa tuomiokirkossa on kirkkosalin vaatimattomin nurkka. Pian 30 vuotta sitten (28.9.1994) hukkuneen Estonia-laivan muistoalttari kaksine puupenkkeineen - ja viittaus psalmin 28 yhdeksänteen säkeeseen:
Pelasta kansasi ja siunaa omiasi,
kaitse ja kanna heitä
nyt ja aina.
Tuomiokirkon keskikäytävää
Estonian muistoalttari
Toomkirik eli Tuomiokirkko
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti