Kaunista Kaksoselta

Toini Muonan tuotantoa

Viimeviikkoisella EMMA-käynnilläni (täällä) tutustuin ensimmäistä kertaa museon ensimmäisessä kerroksessa olevaan Collection Kakkonen -kokoelmaan. Ja ihastuin. Huolimatta siitä, että näyttelyssä oli esillä paljon tuttua - mm. Nanny Stillin lasipulloja, Birger Kaipiaisen keramiikkatöitä, Alvar Aallon maljakoita. Ehkä juuri tämä tuttuus tuntui mukavalta - ja ”turvalliselta”.

Kauppaneuvos Kyösti Kakkosen (s.1956) kokoelman ydintä onkin suomalainen keramiikka- ja lasitaide - astioita, taide-esineitä, veistoksia. Ja tästähän minä tykkään. Vietin pitkän tovin ilmavassa näyttelytilassa - betoniseinien, lasi-ikkunoiden ja tehdasmaisten kattorakenteiden keskellä. Ja tykkäsin. Vähän väkeä, joten sain kierrellä, katsella ja kuvailla omassa rauhassa ja omassa tahdissa. 

Tuttujen esineiden ja tuttujen taiteilijoiden lisäksi tutustuin moneen minulle ei-niin-tuttuun keraamikkoon. Yksi uusista tuttavuuksista oli Toini Muona. Kyösti Kakkonen sanoin ”Kaikki alkoi Toini Muonasta”. Se että Kakkonen osti Muonan keramiikkaesineiden jäämistön 1980-luvun lopulla, innosti miestä niin, että hän aloitti systemaattisen suomalaisen keramiikka- ja lasitaiteen keräämisen - Collection Kakkosen alku :)

Helsinkiläinen keraamikko Toini Muona (1904-1987) työskenteli Arabialla lähes koko työuransa eli 32-vuotiaasta eläkkeelle jäämiseen asti 1970. Muona tavoitteli töissään epäsymmetriaa ja epätäydellisyyttä, ja haastoi näin länsimaista klassista muotoihannetta. Erilaisuudessaan hän oli suunnannäyttäjä ja yksi modernismin pioneereja Suomessa.

Tykästyin näyttelyssä myös merkittävän uran keraamikkona ja opettajana tehneen Kyllikki Salmenhaaran (1915-1981) dreijaamalla tehtyihin töihin. Ei ihme, että hän ei ollut minulle tuttu, sillä bongasin netistä hyvän Hesarin artikkelin (HS 28.7.2015), jonka mukaan ”maailma unohti mestarikeraamikko Kyllikki Salmenhaaran” (täällä). Mutta tästedes ainakaan minä en unohda…

Innostuin myös muotoilija Kati Tuominen-Niittylän (s.1947) ihastuttavasta väri- ja muotokielestä sekä keramiikkataiteilija Heini Riitahuhtan (s.1976) leikkisistä seinäreliefeistä. Vaikka perus-Aalto-maljakko on nykyään tympäisevän tuotteistettu, en voinut olla ihailematta esillä ollutta kymmenen erikokoisen ja -korkuisen Aalto-maljakon ryhmää. Ja matalalle pöydälle aseteltuna, jolloin kirkaslasista rykelmää saattoi katsoa ylhäältä :)

Kuten MK kommentoi edelliseen postaukseeni: ”Muisteluihin on mukava vajota, kun ihailee Kakkosen kokoelmaa.” Eikä yhtään ruuhkaa, mikä edesauttoi muisteluihin vajoamista :)

Nanny Still (1926-2009): Pulloja, 1959

W

Kati Tuominen-Niittylä: Kaadin, 1980-1990 -lukujen vaihde

Kyllikki Salmenhaara: Malja, 1956-1957

Heini Riitahuhtan Kukonlaulu (2022) on Kyösti Kakkosen tilaustyö, 

jossa Kakkosen toivomuksesta on kirkko, kukko ja hääpari :)

Yksityiskohta edellisestä