Tartar-kyyttönautaa, rapeaa kaprista ja punajuurimajoneesia
Olen käynyt pari-kolme kertaa syömässä Tehtaankadulla olevassa, 2019 avatussa Sikke’s -ravintolassa. Joka kerta olen tykännyt paikan hengestä - rentoa, kaunista ja kodikasta - ja palvelusta, joka on osaavaa, huomaavaista ja ystävällistä. Ja Sikke Sumarin ja Pipsa Hurmerinnan ruoka on ollut hyvää, mutta ei toistaiseksi säväyttävää (täällä).
Perjantai-iltana oli toisin, sillä Siken tartar ja Pipsan risotto - tai toisinpäin - säväytti kumpikin. Tosin kumpaakaan en ollut itse tilannut :) Tartar-annos oli Ukin alkuruoka ja risoton oli tilannut pääruoakseen ruokaseurana ollut Esikoisen keskimmäinen Pikkupoika. Minä sain kuitenkin maistaa aimo haarukallisen Ukin tartaria ja syödä yli puolet Pikkupojan risotosta, koska siinä oli ”liikaa juustoa”.
Tartar oli oikeaoppisesti ”repimällä” valmistettua ja vielä suomalaisen kyytön lihasta, ja risotto puolestaan oli yksinkertaista parmesanrisottoa. Mutta kumpikin olivat huippuhyviä. Jälkimmäinen ehkä parasta risottoa, jota olen Suomi-ravintolassa saanut. Suloisen löysää, ihanan juustoista, riittävä al dente ja sopivan suolaista. Ja kyytönlihatartar maistui kevyeltä ja ilmavalta sekä kaikinpuolin maukkaalta.
Miksi en sitten itse ollut valinnut näitä herkkuja? Tartarin jätän yleensä väliin, sillä nykyään syön tosi vähän lihaa, vaikka aiemmin tartar on kuulunut ravintolaherkkuihini. Ja risottoa tilaan ravintolassa hyvin, hyvin varovasti, sillä olen usein pettynyt - ja koska Ukki tekee nykyään superhyviä risottoja.
Sen sijaan tilasin alkuruoaksi Stracciatellajuustoa suolasitruunan ja pistaasipähkinän kanssa. Tosin minun piti tarjoilijalta varmistaa, että Stracciatella on mozzarellan kaltainen tuorejuusto, mutta tätä kermaisempi ja pehmeämpi. Joostoannos oli oikein hyvä, mutta sen olisi hyvin voinut jakaa toisen kanssa, niin kermainen ja rasvainen se oli. Pääruoaksi valitsin paistettua turskaa, koska viime aikoina olen ravintolassa syönyt yllättävän hyviä turska-annoksia. Mutta Sikke’sin kala ei tällä kertaa yltänyt top-kymppiini - harmi.
Jälkkäriksi jaoimme Ukin ja Esikoisen kanssa minituulihatut, jotka tarjoiltiin lämpimän suklaakastikkeen kanssa. Tuulihatuista sanoisin, että ”ihan OK ”. Sen sijaan Pikkupojan tilaama laventelilla maustettu Creme brulee taisi olla herkkua, sillä siitä ei hellinnyt maistiaispalaa kenellekään - ei edes Mummille :)
Kaikkinensa kokemus Sikke’sin perjantaivieraana oli loistava. Edelleen ravintola henkii lämpöä ja kodikkuutta ja palvelu on supermukavaa. Onnistuin vaivatta vaihtamaan pöydän täydessä ravintolassa, kun tunsin liikaa vetoa viereisestä ikkunasta. Ja pieneen pöytäämme sai mutisematta ahdettua lisää tilaa myös yllättäen seuraamme liittyneille Esikoiselle ja hänen 10v pojalleen.
Nautimme täysillä niin toisistamme kuin (pääosin) ruoasta. Ja Murukin sai olla koko syömäreissun mukanamme - ihanan koiraystävällinen ruokapaikka :)
Paistettua turskaa, ruskea voi Hollandaise ja haudutettua savoijinkaalia
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti