Hain Äitimuorin eilen invataksilla kotiin espoolaisesta hoivakodista, jossa hän oli asustanut viikon, jotta hänen omaishoitajansa, avopuoliso Jussi sai välillä hengähtää. Matkassa olivat tietysti mukana Äitimuorin tärkeät asusteet eli helmet, huivi ja hattu, kuten ovat olleet jo vuosikymmeniä. Tyylikäs äitini :)
Ja yhtä tärkeää oli, että puseron kaulus oli - kuten aina - riittävän väljä, jotta aluspaidan kaunis pitsinen reuna näkyi. Ihana, turhamainen äitini :)
Ollessaan hoivakodissa äiti tavallisesti soittaa vuorotellen minulle ja Siskolle monta kertaa päivässä: ”Kuule, missä mä oikein oon ja miks mä oon täällä?” Kerromme, että hän on hoivakodissa, jossa hoitajat pitävät hänestä huolta ja antavat lääkkeet ja tuovat ruokaa. Ja että minä (tai Sisko) kävin häntä aiemmin päivällä katsomassa, ja että Jussi tulee seuraavana päivänä. ”Ihanko totta? Ei täällä kukaan ole käynyt.” Ja että parin päivän päästä haemme hänet takaisin kotiin Tapiolaan Jussin luokse.
Tämän kaiken kuultuaan äiti useimmiten rauhoittuu: ”Jaha, hyvä.” Ja sulkee tyytyväisenä puhelimen. Soittaen taas kymmenen minuutin tai kolmen tunnin päästä uudelleen: ”Kuule, missä mä oikein oon ja miks mä oon täällä?”
Rakas, muistisairas äitini :)
Onko äidillä roosaa huulipunaakin? Ja voi miten vaatteiden värisävyt käyvät yhteen ja sopivat harmaisiin hiuksiin!
VastaaPoistaMonet muistisairaat käyvät huolimattomiksi ulkonäöstään ja hygieniastaan. Onni, että sinun kaunis äitisi ei kuulu heihin.
Huulipunaa ei taida olla, vaikka se vuosikymmeniä kuului äidin vakiovarusteisiin. Ei ripsiväriä eikä muuta meikkiä, mutta aina hyvinhoidettu permiskampaus, lakatut kynnet ja huulipunaa :)
PoistaTäytyy Marjatta paljastaa, että kyllä kotioloissa noita mainitsemiasi piirteitä väliin löytyy äidistäkin, mutta aina jos joku tulee kylään, niin helmet ja kampa kaivetaan esille :) Terv InnaVaara
Siinä naapurin täti istuu tyylikkäänä ja hymyilee tyytyväisenä. Onni on, että hän saa olla vielä kotona ja rakkaan Jussin kanssa. Ja osaa käyttää puhelinta, jotta saa kysymyksiin vastaukset napinpainalluksen jälkeen.
VastaaPoistaPS huomenna Sinebrychoff ja Lauréus, Viggo nähty. Teki vaikutuksen.
MK
Hei, Äiti osaa onneksi edelleen käyttää puhelinta eli osaa soittaa minulle, Siskolle ja Jussille. Mutta mitääntekstiviestejä ei kannata lähettää, ja sen täysin ymmärtää.
PoistaLaureus on minullakin ollut mielessä, ehkä alkuviikosta :) Terv InnaAnni
Vakavasta ja monia meistä koskettaneesta ja/tai kohdalle tulevasta aiheesta ja ehkäpä juuri siksi ja siitä huolimatta kaunis, herttainen ja koskettava avaus!
VastaaPoistaHyvä teidän suloisesti hymyilevä Äitinne, Hyvä Sinä ja Sisko sekä hyvä Jussi!
Luotte kauniita muistoja, jotka kantavat elämässä eteenpäin ja Äitinne on turvassa, rakastettuna ja Ihmisenä:)
Kiitos, Takkutukka. Olen yllättävän paljon oppinut Äitimuorin muistisairauden myötä mm. läsnäoloa ihmissuhteissa. Äiti saattaa saman jutun kertoa 5 min välein ja joka kerta yhtä innostuneesti ja yhtä läsnäolevasti. Eli vain tämä hetki on totta ja suhteemme elää vain tässä hetkessä. Toki se väliin ärsyttääkin, mutta kun äidin kanssa eitarvitse olla kuin lyhyen aikaa, kun en ole hänen omaishoitajansa. Siinä tilanteessa ärsytyskynnys saattaisi usein olla lähellä. Terv InnaVaara
Poista