Ravintola Sikke’s ilmestyi keväällä entisen Sandron tiloihin Tehtaankadun loppupäähän (täällä). Nettisivuilla paikkaa kuvataan ”kodikkaaksi korttelikuppilaksi”, mitä se yhden visiitin perusteella todella on. Tosin hienostunut sellainen ja korttelikuppilaksi mielestäni kovahintainen - mutta sijaitseehan se hipsteri-Punavuoren ja varakkaan Eiran taitteessa. Kodikkuuden lisäksi Sikke Sumarin ja Pipsa Hurmerinnan emännöimää ravintolaa kuvaavat hyvin adjektiivit kutsuva, viihtyisä ja rento.
Elokuisena torstaina paikka oli lähes täynnä, kun Ukin kanssa kuikuilimme kuuden tienoilla ovella. Sikke sai onneksi järjestettyä meille kahden hengen pöydän. Ahtaaseen pieneen pöytään asettuessamme ajattelin, että mitenköhän tässä selviää, kun kumpaankin naapuripöytään on matkaa vain vajaat parikymmentä senttiä - syödessä kaipaan ruoka- ja jutturauhaa. Yllättäen pystyimme sekä syömään, juttelemaan että nauttimaan, eivätkä vieressäsyöjät häirinneet. Jopa päinvastoin. Toisen puolen keski-ikäiset ystävykset levittivät jutustelullaan iloa meihinkin ja toisen puolen italialaispariskunnan kanssa innostuimme jopa keskustelemaan Helsingin arkkitehtuurista.
Eikä ruoka pettänyt. Parasta oli upeasti valmistettu rapeakuorinen siikafile upeanvärisen ja maukkaan vesikrassikastikkeen ja tuoreiden herneiden kanssa. Herneissä maistui ja tuntui, että ne olivat vasta keittiössä riivittyjä.
Seuraavaksi menen Sikkesiin herkuttelemaan Siskon kanssa. Jaettu ilo on kaksinkertainen ilo :):)
Tilpehöörinä tilattava vihersalaatti oli kaunis, tuore ja juuri makuuni Dijon-vinaigretten kanssa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti