Palatessani Kasnäsista pistäydyin Söderlångvikin kartanossa. Helsingissä pääosin asuva, aikansa mediamoguli Amos Anderson osti kyseisen tilan synnyinseuduiltaan Kemiönsaarelta vuonna 1927 ja laajennutti sen mahtavaksi kartanoksi ja kakkoskodikseen.
Amos Anderson (1878-1961) vaikutti ja osallistui monipuolisesti Suomen liike-elämään ja kulttuuriin. Omaisuutensa perustan hän loi ensimmäisen maailmansodan aikana tekemillään kiinteistökaupoilla. Suomenruotsalainen Anderson toimi pitkään Hufvudstadsbladetin kustantajana ja päätoimittajana ja oli arvostettu taidemesenaatti. Hän osallistui merkittävällä panoksella mm. Ruotsalaisen Teatterin ja Taidehallin korjaus- ja rakennustöihin ja tuki Åbo Akademin toimintaa. Hän ehti myös olla joitakin vuosia kansanedustajana 1920-luvulla. Eli mies eli monessa mukana.
”Aamupäivä-Amos teki bisnistä, ja iltapäivä-Amos keskittyi vieraisiin, taiteeseen ja kulttuuriin”, kuten emäntä Synnöve Gustafsson Varsinais-Suomen Yrittäjä-lehdessä 2012 julkaistussa toimittaja Anna-Silja Suutarisen artikkelissa osuvasti sanoo (täällä).
Poikamiehenä pysytellyt Anderson testamenttasi omaisuutensa perustamalleen yhdistykselle Konstsamfundetille. Yhdistys harjoittaa museotoimintaa. Syksyllä 2018 avattu Amos Rex -museo jatkaa vuodesta 1965 asti Yrjönkadulla olleen Amos Andersonin museon toimintaa. Lisäksi Konstsamfundet jakaa stipendejä taiteen, journalistiikan ja ammattikoulutuksen tukemiseksi.
Kaksikerroksinen, valkoiseksi rapattu ja yli 500-neliöinen komistus aukeaa Söderlångvikin lahdelle laskevalle upealle nurmikentälle ja hiekkarannalle, joka kaartuu kauniisti pitkälle lahden pohjukkaan. Kartanon nykyinen omistaja Konstsamfundet aloitti tänä keväänä mittavan remontin kartanossa, minkä takia rakennus on huputettu ja suljettu ainakin syksyyn 2020 asti.
Amos Anderson pelasti neljä parimetristä naishahmoista pylvästä Ruotsalaisen Teatterin remontin alta 1930 ja siirsi ne helsinkiläisestä teatterista Kemiönsaarelle koristamaan kartanonsa autotallin seinää. Kuvannee miehen kekseliäisyyttä ja laaja-alaista rakkautta taiteeseen.
Vaikka päärakennus oli suljettu, alueella oli mukava kierrellä ja kuvitella Amos kävelemässä ajatuksissaan hiekkarannalla tai viihdyttämässä kansainvälisiä vieraitaan. Kivoja kävelypolkuja ja kaunista luontoa. Pisteenä iin päälle entisestä navettarakennuksesta löytyi ihana Vivan -kesäkuppila, jossa oli hyvä ja edullinen seisova pöytä -tyyppinen lounas. Ja mitä herkullisinta porkkanakakkua...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti