Vanhempi pojistani syntyi elokuussa 1988 (täällä). Tänään poikani täyttää 31 vuotta ja on itse isä - 3-vuotiaan Max-pojan isä. Tulee mieleeni, että olin poikani ikäinen, pienen tytön äiti, kun oma isäni sai tietää että hänellä on keuhkosyöpä. Runsaan vuoden kestäneiden rankkojen leikkaus- ja sädehoitojen jälkeen isäni kuoli 58-vuotiaana heinäkuussa 1984.
Poikani itsenäistyi meistä vanhemmista määrätietoisesti heti 18-vuotta täytettyään. Hän opiskeli ripeästi ja valmistui ammattiinsa nopeasti. Hän löysi mukavan elämänkumppanin ja sai hänen kanssaan ihanan pikkupojan.
Välillä tuntuu, että minun on vaikeampi olla 31-vuotiaan kuin 3- tai 13-vuotiaan vanhempi. Tai edelleen sitä opettelen. Tarvitaan rutkasti ihmissuhteiden perusjuttuja: lämpöä, avoimuutta ja rehellisyyttä. Herkkiä tuntosarvia sekä omien ja toisen rajojen tunnistamista ja kunnioittamista. Ja kuuntelun taitoa. Sekä sitä, että tajuaa ja hyväksyy, että läheisestä sukulaisuussuhteesta huolimatta olemme monessa erilaisia. Ja siitä huolimatta voimme päästä ja päästää lähelle - jos haluamme.
Kiitos, kun olet poikani.
Tuttuja tuntemuksia... Vaikka toisin saattaisi pikkunaperoiden kanssa kuvitella, niin näinhän elämässä menee: pienet lapset pienet huolet - isot lapset isot huolet...
VastaaPoistaVanhemmuus on ikiaikaista ja ainoa elämän mittainen sitoumuksemme. Lapsenlapset puolestaan ovat upea ja hauska bonus elämältä.
Herkillä tuntosarvilla, resilienssillä ja keskinäisellä kunnioituksella siis iloisesti etiäpäin:)
Juuri näin, Takkutukka.mukavaa alkuviikkoa Sinulle kirjoinesi :)
PoistaMun esikoinen täyttää ens kuussa 32 ja nuorempi poikani viime kuussa 30. Tytär on 21 ja toista vuotta omillaan. Lapsenlapsia mulla ei vielä ole. Se rajan veto on varmaan vaikeaa, tekisi mieli puuttua mutta on vaan uskottava että se oma isä ja äiti tietää parhaiten mikä on lapselle hyväksi. Tämän kun muistaisi kun on itse tuossa tilanteessa. Ihana Max!
VastaaPoistaMinusta tuntuu että sen, ettei puutu lastenlasten kasvatusjuttuihin, vielä jotenkin oppii. Mutta se miten välittää omalle aikuiselle lapselleen että rakastaa häntä, vaikkaei kaikkea hänen elämästään tarvitse eikä halua tietää. Huomaan, että näitä juttuja minun on vaikea sanoittaa... Joku viisaampi ehkä sanoisi, että sano vain ääneen ”minä rakastan sinua” :):):)
Poista