Torstaiaamu vuonna 1988. Saatan Esikoisen Porolahden peruskouluun, jossa nuori, vastavalmistunut Hanna-opettaja vastaanottaa ensimmäiset ekaluokkalaisensa. Onneksi Esikoisen parasystävä Anne pääsee samalle luokalle ja jätän tytöt tutustumaan uusiin luokkakavereihinsa ja kivaan opeen. Esikoisen elämän ensimmäinen koulupäivä!
Päivästä tulee muutenkin mullistava. Olen kolmen pienen valkotukkaisen tytön äiti ja viimeisilläni raskaana. Kävelen koululta kotiin tunnustellen vatsaa ja haistellen loppukesän raikasta aamuilmaa.
Kotona supistukset alkavat ja päätämme Ukin kanssa lähteä Kätilöopistolle. Mutta se Kumpulan talo! Parasystäväni Siima ja Ilari asuvat kolmen lapsensa kanssa Kumpulassa, ja mekin olemme ihastuneet tähän rentoon omakotimiljööseen. Olemme käyneet katsomassa maauimalan vieressä myynnissä olevaa taloa, ja seuraava näyttö on tänään. Päätämme kiertää sairaalaan mennessä pankin kautta. Istun autossa itähelsinkiläisen pankin edessä supistusvälejä laskien, kun Ukki neuvottelee pankin sisällä käsirahan suuruudesta. Ukki palaa shekki taskussa ja jatkamme Kätilöopistolle. Matkalla pysähdymme vielä huoltoaseman kahvilaan keskustelemaan yhdessä talokaupoista. Päätämme tehdä ostotarjouksen. Uskomme, että Ukki ehtii jossain välissä viemään shekin ennen uutta näyttöä Kumpulaan, joka on vain kivenheiton päässä sairaalasta.
Kätilöopistolla meidät ohjataan suoraan synnytyssaliin ja Ukin shekki jää isähuoneen tallelokeroon. Neljäs lapsemme ja ensimmäinen poikamme syntyy lyhyen synnytyksen jälkeen iltapäivällä. Kumpulan talon ostaa samana iltana joku muu, mutta meillä on suloinen ja terve poika - 4030 grammaa ja 52 senttiä.
Asumme edelleen onnellisina vanhassa talossamme Itä-Helsingissä. Parasystävämme asuvat nykyään Mikkelissä, entisessä koulukaupungissaan ja poikamme Hämeentiellä, Kallion sydämessä.
Ihastuttava tarina.
VastaaPoistaUsein elämä on tarua ihmeellisempää. Sen huomaa konkreettisesti kun kirjaa ylös oman elämänsä tarinoita.
Poista