Kävin Kampin antikvariaatissa katsomassa, josko siellä olisi uutuushyllyssä ollut Älä koskaan pyyhi kyyneleitä paljain käsin (Gardell 2012), jota Marjatta kehui blogissaan. Ei ollut, mukaan tarttui vain kevyempää luettavaa - Stedman: Valo valtameren yllä.
Sivuhyllyssä könötti kutsuvana ihana Tove Janssonin muumikirja, 4.painos vuodelta 1972. Ensipainoshan on jo syntymävuodeltani eli 1952. Kirja kutsui ostamaan, vaikka se oli kallis (20 euroa) ja vaikka pikkupojilla on jo kotonaan kirjan uudempi painos. Mutta tuntui kuin tämä olisi ollut parempaa pahvia (ei pitäne paikkaansa) ja jotenkin tartuttavampi (hehheh). Ja onhan kirja sitten mummulassa odottamassa mahdollisia muiden lasten lapsia.
Kirjassa viehättää tarinan lisäksi 1950-luvulle uskaliaat värit, kurkistusaukot seuraavalle sivulle "reiät leikannut WSOY" ja runomuotoinen kerronta. Toisin kuin monet muut lastenkirjat, tämä täytyy joka kerta lukea ajatuksella, muuten tekstin tauottaa herkästi väärin eikä kuulija ymmärrä mitään.
Oi, muistan lapsuudesta tuon kirjan! Mihin ihmeeseen se unohtui, kun omille lapsille kirjoja ostelin????
VastaaPoistaMinä luin omille lapsilleni paljon 1980- ja 1990-luvuilla. Silloin oli puputupunat ja mintut sekä tietenkin Camilla Mickwitzin Jason! Muumibuumi teki vasta tuloaan. Mitä teillä oli suosikeja?
Poistaeihän tuollaista kirjaa voi hyllyynkään jättää, muumit on aina niin ihania, !
VastaaPoistaRakastan lukea lastenkirjoja, onneksi siihen on taas hyväksytty syy eli Oiva 1v ja Kosma 2 v.
PoistaKuule Ilona, sinun blogissasi on nykyään niin paljon kommentteja, että en enää tykkää jättää sinne viestiä, vaikka käyn aina sivuillasi. Tuntuu että oma kommentti häviää paljouteen, vaikka sinä vastaakin jokaislle henk.kohtaisesti. Hassua kun kaikilla on lähes samoja kommentteja (jotka kyllä ovat totta): kiva postaus! Kauniita värejä! Upeaa työtä! Mielestäni alkaa jo muistuttaa FB:n peukutuksia, joista en oikein pidä. Mutta blogistasi tykkään! Vaikka kyllä itse tykkään, jos omille sivuille jätetään kommentteja. Ristiriitaista?
olen kiinnittänyt siihen huomiota ja mietinkin syytä siihen, kiva kun kerroit. blogissani käy melko paljon lukijoita ja vain hyvin harva jättää kommenttia. kommentoiminen ei todellakaan ole pakollista blogistaniassa, mutta jos niitä ei kukaan jättäisi, niin blogin kirjoittaminen tuntuisi aiankin itsestäni melko oudolta. moni miettiikin juuri siksi blogin lopettamista, kun kommentteja ei saa keneltäkään. toisaalta minulla on muutamia sellaisiakin blogiystäviä, jotka eivät halua blogiinsa kommentteja. pitävät tavallaan blogia itselleen päiväkirjan tavoin, eivät kaipaa vastavuoroisuutta. sellaisiin blogeihin en itsekkään siksi jätä kommenttia, vaikka luenkin niitä. siinä mielessä ristiriitaista, et olen huomannut vuoden aikan sellaisen seikan, jos et itse kommentoi edes joskus, niin toinenkin lopettaa kommentoimasta. itse pidän postauksiini tulleita kommentteja hyvin monipuolisina ja olen niistä kaikista todella iloinen ja kiitollinen. on totta, että itsekkin mietin aina välillä millaisen kommentin jättäisin, et siinä olisi joku erilainen näkökulma postaukseen kuin muilla jo kommenttinsa jättäneillä, ja se ei todellakaan ole aina helppoa löytää!
PoistaKun lisää tuota mietin, niin huomaan että minua ei niinkään häiritse kommmenttien runsaus (sehän on vain mukavaa ja lisää vastavuoroisuutta kuten sanoit). Mutta ehkä se on se, että kun tse halluaisi kirjoittaa jotain joka itselle on totta el esim. "Ihanat värit", niin huomaa että se on jo kirjoitettu monta kertaa ja pitäisi osata sanoa yksinkertainen totuus monimutkaisemmin jotta ei tuntsi itseään papukaijaksi. Toisaalta se on hyvää aivojumppaa. Kuten sanoin niin siitä pidän että vastaat kaikille niin että saa kokemuksen vuorovaikutuksesta.
Poista:))
PoistaHieno löytö!
VastaaPoistaOlen jo ennen lapsenlapsia kerännyt kirppareilta muistojaherättäviä lastenkirjoja. Nykyään yritän vähän hillitä himoa. Mutta välillä sorrun muistorikkasta kirjaa näpratessä.
Poista