Tuttu lainaus oli taas Kaarina Daviksen blogissa. Se puhuttelee minua edelleen vaikka pitäisi jo olla itsestään selvyys tässä mummi-iässä. Aina sen eteen pitää ja haluaa työskennellä.
Mutta päivän harmiin: Ensi kertaa sitten joulukuun alun ipadin tekniikka on seonnut niin että en osaa korjata. Toisin sanoen aiemmin ei ole pahemmin seonnut. Nyt valokuvat eivät siirry kännykästä ipadin kuvavirtaan kuten aina ennen, joten en pysty siirtämään valokuvia blogiin. Onneksi Ukki keksi että voin lähettää ne väliaikaisesti sähköpostin kautta.
Välissä ehdin jo kuvata valokuvan kännykän näytöltä ipadin kameralla, koska kameran rullasta saan kuvia siirrettyä blogiin. En tiedä ymmärtääkö kukaan, kun selitän asiat mummikielellä. Yleensä ei korjaamossakaan ymmärretä selityksiäni kun en osaa käyttää oikeita it-termejä.
En ymmärtänyt - mutta minulla ei olekaan ipadiä :) Sen kuitenkin ymmärrän, että ärsyttäviä ovat tällaiset tekniset ongelmat.
VastaaPoistatotta, vaatii rohkeutta, mutta joskus myös yksinäisyyttä ja hiljaisuutta löytääkseen todellisen minänsä. hyvinhän asia ratkesi, hätä keinot keksii, kuten sanotaan;)
VastaaPoista