maanantai 20. helmikuuta 2017

Tate tyrmäsi


Lontoon Tate Britain -museossa on toukokuun loppuun esillä brittiläisen David Hockneyn 60-vuotisen taiteilijauran juhlanäyttely. Wau, mikä pläjäys - kymmeniä töitä 13 huoneessa aikajärjestyksessä alkaen Kaliforniassa 1960-luvulla maalatuista kuuluisista uima-allaskuvista ja päätyen 2010-luvulla ipadilla tehtyihin taidemaalauksiin. Herra on iästä riippumatta kehityksen keulassa. Ja miten upeita ja kiehtovia töitä - olin aivan myyty!

Onneksi vuokrasimme taas tutuksitulleet korvakuulokkeet, joiden kattavista selostuksista saimme paljon lisätietoa sekä Hockneyn ajatuksista että hänen taideteoksistaan. Kiehtovaa oli kuunnella taiteilijan puntaroivan toden ja epätoden sekoittumista toisiinsa niin elämässä kuin taiteessa, pohtivan, onko vedenpinta rajapinta vai ei, ja toteavan, että maalaamaan oppii katsomalla ympärilleen.

Rakastan etenkin Hockneyn isoja maalauksia, joissa hän tutkii mallina olevien ihmisten suhdetta toisiinsa ja maalariin eli itseensä. Minua puhuttelee mm. kuva taiteilijan iäkkäistä vanhemmista istumassa vierekkäin kumpikin omissa maailmoissaan - äiti lempeänä, ulkonäöstään pikkutarkkana ja kontaktia maalariin hakien, isä hieman hompsantuuna, levottomana ja omissa maailmoissaan kirjaansa keskittyen. Tykkään myös Hockneyn tilannekuvista, jotka on leikelty sadoista peräkkäin otettuista valokuvista, ja kokonaisen huoneen täyttävä luontovideo on henkeäsalpaavan kaunis ja kiehtova.

Onneksi tulimme lippujonoon riittävän ajoissa ja saimme liput - useat perässäjonottajat jäivät ilman.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti