Leffa makuuni

Kaunis, herkkä ja tosi. Lapseton isä ja isätön lapsi etsivät yhteyttä toisiinsa kuvankauniissa merenrantakaupungissa, jossa kaikki tietävät toisistaan "kaiken". Puhumaton aikuinen mies, joka ei halua elää, ja "totuuksia" laukova teini, joka pitää kiinni unelmistaan. Todenmakuinen elokuva ristiriitaisesta elämästä. Surumielinen elokuva, joka ei nujerra toivoa.

Tätä kaikkea ja paljon muuta on perjantaina Suomessa ensi-iltansa saanut Kenneth Lonerganin käsikirjoittama ja ohjaama Manchester by the sea, jossa pääosia näyttelevät Casey Affleck ja vuonna 1996 syntynyt Lucas Hedges. Molemmat ovat mielettömän hyviä.

Elokuvassa nykyhetki ja menneisyys sekoittuvat hienosti toisiinsa. Välillä jopa niin saumattomasti, että leikkauskohtaa on vaikea erottaa. Menneisyytemme elää sisässämme, ja vaikuttaa merkittävästi nykyisiin reaktioihimme ja valintoihimme. Jos elokuvaa katsoo tarkasti, menneisyydessä on kesä ja nykyisyydessä talvi. Ja menneisyydessä on tuli, nykyisyydessä suru ja syyllisyys. Vai toisin päin...

Minuun kolahti - ja kunnolla.