Turistipäivä Lontoossa hurahti vauhdilla. Perinteinen brittiläinen breakfast with bacon, beans and scrambled eggs peribrittiläisessä hotellissa Bloomsburyssa. Rauhallista kaupunkilaisten tiirailua kaksikerrosbussin ikkunoista ja windowshoppingia Itä-Lontoossa. Pitkä ja herkullinen lounas Lontoontytön kanssa ihastuttavassa Clove clubissa Shoredichin entisessä kaupungintalossa (täällä).
Iltapäivällä ehdittiin vielä Charles Dickensin kotimuseoon Doughty Streetillä (täällä), jossa kirjailija asui kaksi kirjallisesti tuottoisaa vuotta 1837-39 avioliittonsa alkuaikoina. Charles Dickens (1812-70) oli jo elinaikanaan arvostettu kirjailija ja Lontoon seurapiirien ilopilleri. Saatuaan vaimonsa Catherinen kanssa kymmenen lasta 45-vuotias Dickens ihastui nuoreen 18-vuotiaaseen näyttelijään Ellen Thernaniin ja erosi vaimostaan yli 20 avioliittovuoden jälkeen. Avioero oli 1800-luvun puolessa välissä skandaali, vaikka avioliiton ulkopuoliset suhteet olivat yleisiä. Catherine otti lähtiessään mukaan vain yhden lapsensa, muut jäivät Dickensin taloon Catherinen siskon hoitoon. Jos Dickensin kirjat ovat värikkäitä ja tapahtumarikkaita, niin oli kirjailijan elämäkin.
Tykkään kotimuseoista - niissä yhdistyy historia ja ajankuva mukavassa ja helposti omaksuttavassa muodossa yksityisen ihmisen ja perheen elämään. Kapea, viisikerroksinen (= basement, ground floor and first, second and third floor) koti edustaa tyypillistä hyvin toimentulleen viktoriaanisen ajan porvariskotia ylimmän kerroksen lasten- ja palvelijainhuoneineen ja kellarikerroksen viini- ja pesutupineen. Vuokrattavista kuulokeista saa kuunnella talon ja perheen tarinaa ihanalla, helposti ymmärrettävällä brittienglannilla.
Esillä oli myös Dickensin itsesuunnittelema esiintymispöytä (reading desk), jonka takaa hän luki otteita romaaneista sadoilla esiintymismatkoilla ympäri Britanniaa ja jopa Amerikassa ja Australiassa asti. Dickens oli aikalaisten mukaan karismaattinen esiintyjä "entire theatre company under one hat", ja halusi että yleisö näkee hänet kokonaan eikä vain ylävartaloa.
Museossa on kodikas pieni kuppila ja ihana vehreä sisäpiha, jossa tarkenimme hyvin istua jopa helmikuussa. Muurien suojaamalla pihalla pilkisti jo kevät - narsissit puskivat kukkapenkeistä ja kukkanuput heräilivät.
Illalla kävimme vielä Lontoontytön kanssa katsomassa Govent Gardenissa The book of mormons -musikaalia. Hyvät paikat ja näkyvyys, varsinkin kun edessäni istunut isopäinen mies poistui väliajalla. Ehdimme Tytön kanssa vitsailla toiveesta miehen katoamisesta, ja eipähän väliajan jälkeen ilmestynyt... Nautimme humoristisestä esityksestä, jossa "mormoniveljekset" joutuvat ensimmäiselle komennukselleen Ugandaan "alkuasukkaita käännyttämään".
Mukava päivä rakkaassa seurassa kivassa kaupungissa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti