perjantai 10. helmikuuta 2017

Lisää fokstrottia

Eilen foksia Maijan opissa (täällä) Käpylässä. Paljon väkeä, vähän ylimääräisiä naisia ja kivaa menoa. Miesassari korosti yhteisen neliöraamin tärkeyttä ja muistutti, että mies vie ylävartalollaan ohjaten. Harjoiteltiin rytmirikkoja ja ns. mannekäännöstä.

Kuusi hidasta ja nop,nop: Nainen astuu ensimmäisen normaalisti oikealla taakse ja kääntyen seuraavalla miehen viereen tämän oik puolelle. Sitten rinnakkain eteenpäin neljä hidasta naisen aloittaessa oik jalalla, minkä jälkeen mies ohjaa naisen takaisin eteensä kahdella nopealla, jolloin naisella on selkä takaisin kulkusuuntaan.

Kahdeksan hidasta ja nop,nop: Nainen aloittaa oik hitaan taakse (yks), avaten vas jalalla miehen sivulle (kaks), minkä jälkeen nainen astuu kaksi hidasta menosuuntaan miehen rinnalla (kol ja nel) ja viidennen hitaan nainen astuu oik jalalla miestä kohti pyörähtäen yhdessä niin, että kuudennen hitaan nainen astuu vas jalalla avaten miehen oik rinnalle. Tämän jälkeen nainen astuu oik (seitsemän) ja vas (kahdeksan) taaksepäin miehen rinnalla. Kahdeksannella hitaalla askeleella mies pyörähtää takaisin naisen eteen. Ja nop,nop.

Foksissa mannekäännöksen alkuun tehdään oik käännöksen alku eli nainen oik hidas taakse ja vas hidas kääntäen. Tämän jälkeen nainen astuu yleensä vähintään neljä nopeaa kääntyen päkiöillä välissä - edeten kokoajan menosuuntaan - eli oik nopea eteen, vas nop eteen kääntäen samalla alakropan päkiöillä seisten, minkä jälkeen naisen pylly on menosuuntaan. Tämän jälkeen nainen astuu oik nopean taakse ja vas nopea taakse kääntäen päkiöillä itsensä takaisin lähtöasentoon. Nopeat lopetetaan astumalla (nainen) miehen edessä oik hidas oikealle sivulle ja vas hidas vain sivulle ja sitten nop,nop. Päkiäkäännöksessä nainen kohottaa vartaloaan ylöspäin. Tärkein juttu käännöksessä on säilyttää yhteinen raami eli kääntymisistä huolimatta parin yläkroppa pysyy vastakkain ja lähes neliönä.

Pari lainausta loisteliaasta Paritanssipäiväkirjasta (täällä):
Nousun ajatus foxtrotissa on ns. vartalonousu, eli nousu tapahtuu enimmäkseen vartalosta. Ei siis voimakkaita päkiänousuja, vaikka päkiäaskelia tuleekin. Vartalonousun tulee olla tapahtunut jo, ja päkiäaskel ikään kuin jatkaa tanssin energiaa eteenpäin. Tämän vuoksi on myös loogista ottaa askeleet ”ohi” eikä viereen kuten valssissa, jossa nousut ovat voimakkaampia.
Taaksepäin liikkuvan tai liikuteltavan tanssijan pitää aina muistaa, että hänen lantionsa (ja sen mukana jalkojen) tulisi liikkua taaksepäin ennen selkää – eli selkä ei saa ”kaatua taakse”.  Viejän taas tulisi harjoitella sitä, että hänen ”raaminsa” eli olkapäiden ja lantion muodostama suorakulmio on se, millä viedään, ja tämän suorakulmion tulisi liikkua (seuraajaa kohti, mikäli häntä viedään taaksepäin) ennen lantiota. 
Illan aikana sain puurtaa taas psyykeni kanssa - osa treenien "viehätystä". Tuntien välillä on aina kaksi lyhyttä taukoa, jolloin grammari soi ja lattia on vapaa parien omalle harjottelulle. Usein näillä tauoilla jään seinäruusuksi, jollen itse rohkene mennä pokkaamaan viejää. Osa seinäruusuista katoaa viereiseen kahvilatilaan, mutta jos jää seinälle istumaan ja katselemaan, saa hyvää psykologista treeniä - "Olen ihan hyvä, vaikka minua ei tanssiin haetakaan." Ja asiaanhan voi halutessaan vaikuttaa, pyytämällä itse mieluisan tanssittajan parketille...

Eiköhän näillä opeilla taas kuukausi pärjätä!

2 kommenttia:

  1. Hmmm.. en taitaisi osata mitään, jos noiden oppien mukaan pitäisi aloittaa tai jo tanssia. Ts. en ole koskaan kirjannut oppejani noin tarkasti, kunhan vain suusanallisesti kuunnellut ja sitten treenattu kroppa kroppaa vasten.. :).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo,paras se onkroppa kroppaa vasten treenata, mutta ihan mieltäni virkistääkseni tykkään kirjata ylös opetettuja liikkeitä. Eihän ne tositilanteessa yleensä niin mene, mutta joskus osuu kohdallejoku samoissa treeneissä käynyt ja huomaan että vetää ihan opetetunkuviosarjan...

      Poista