Vika päivä

Tänään on loppiainen ja vika päivä joulua. Huomenna joulukuusen oksat sahataan ja asetellaan pihalle mullasta esiintyöntyvien kevätkukkien suojaksi. Toivotaan että parisenttiset innokkaat tulppaanin ja narsissin alut kestävät mahdolliset tulossaolevat pakkaset. Huomenna myös joulutähdet ja tontut pakataan odottamaan ensi joulua, joka tulee vuosi vuodelta nopeammin. Joskin kuvassa olevan nappitähden saatan vielä jättää pariksi viikoksi ikkunaan, mutta perinteisempi valotähti kasataan jo laatikkoon.

Blogipäivityskin on jäänyt pariksi päiväksi, kun Mummi on ollut täystyöllistetty. Pikkumiehet yöpyivät viikonloppuna Mummin ja Ukin luona. Ulkona pimeä tuli jo paljon ennen neljää, joten pojat purkivat energiaansa koko illan sisäleikkeihin. Onneksi olohuoneessamme pääsee juoksemaan isoa ympyrää keittiösaarekkeen ja ruokapöydän ympäri - reitti jota omat lapsemmekin aikoinaan rakastivat. Mummi ja Ukki taisivat kuitenkin väsyä ennemmin kuin pikkumiehet. Mummilla puhkesi kaiken kukkuraksi lauantaina perheessä kiertänyt flunssa. Nenä valuen luettiin maurikunnaita ja rakennettiin Maisa-palapeliä - uudestaan ja uudestaan.

Illasta viisastuneena pakkasimme pikkumiehet heti aamulla ulos. Olimme kaikki neljä jo kahdeksan jälkeen ihastelemassa sorsia ja puoli kymmeneltä laskemassa liukumäkeä puistossa. Ulkona sunnuntaiaamupäivä kuluikin rattoisasti hämärästä ja pienestä tihuttelusta huolimatta.

Miten 20-30 vuotta sitten viisi omaa lasta hoitui usein "siinä sivussa", kun tänä päivänä kaksi pikkupoikaa tuntuu vievän kaiken ajan? Ja meitä on sentään nyt kaksi pääosin työelämästä sivussa olevaa hoitajaa ja vain kaksi mukavaa poikaa, joiden kanssa haluaa olla ja joista on iloa. 

Nyt pystyn paremmin ymmärtämään, miten paljon oma äitini - Äitimuori - aikoinaan panosti meidän auttamiseen ja tukemiseen. Kiitos Äitimuori, jaksoit hoitaa viittä lastamme toistuvasti vuosien ajan ja jopa useita päiviä putkeen - oman työsi ohella - ja aina kun tarvitsimme. Nyt vasta tajuan, minkä urakan teit. Kiitos Äitimuori!