torstai 30. tammikuuta 2014

Arkipäivä


Kännykän kello herättää puoli kahdeksan, kuten aina (paitsi kesäaikana seitsemältä) - arkena ja sunnuntaina - hyvin ja huonosti nukutun yön jälkeen. Se takaa unen saannin iltaisin. Nuorempana oli toisin, pitkään nukkuminen ei häirinnyt unirytmiä, vaan oli tervetullutta vaihtelua aikaisten työaamujen jälkeen.

Aamupala - EarlGrey-teetä, tummaa leipää ja omena kuorittuna ja viipaloituna - hesarin kanssa. Ukki on herännyt jo viiden jälkeen - leipurin poika - joten hesari on yksin minun. Muru jatkaa vielä aamupisun jälkeen uniaan jaloissani ja sylissäni. 

Varttia vailla yhdeksän olemme molemmat (Mummi ja Muru) valmiita runsaan puolen tunnin aamulenkille. Mummilla välihousut ja Murulla kirppistoppis. Taivas on kirkas ja aurinko kajottaa lupaavasti metsän takaa. Ihanaa, nautimme molemmat. Kierrämme tutun lenkin. Muru juoksee puolet matkasta vapaana ja ajaa innoissaan kahta lumella tallustelevaa varista, mutta tottelee hienosti tänne-kutsua. Mummi on ylpeä pennustaan.

Aamupäivällä vien Murun Kannelmäkeen kasvattajan suosittamalle trimmarille. Kymmenkuinen pysyy toista tuntia rauhallisena kapealla trimmauspöydällä. Ja Mummi on taas ylpeä. Karvan vähetessä Murusta kuoriutuu oikea kääpiösnautseri. Lähtiessä Muru käy puntarilla: vajaa kuusi kiloa.

Kotona keittiön siivousta ja päiväkahvi juustoleipien kanssa. S-marketista banaaneja, leikkeleitä (en saa Juniorin toivomaa herkkusienileikettä), viiliä ja pakkaseen pari litraa Valion vaniljajäätelöä. Kolmen aikaan taas lenkille Murun kanssa. Seuraa kiltisti rinnalla, vaikka matkalla törmäämme toistuvasti lähikoulusta palaaviin juokseviin lapsiin. Auringonpaisteesta huolimatta merenrannalla tuulee niin, että Mummi vetää hupun tiukasti päähänsä.

Puoli viiden aikaan kevyt päivällinen - yksin. Ukki on kuskaamassa jalkavaivasta Junioria harrastuksiin. Kuudeksi Käpylän Karjalatalolle fusku-treeneihin. Fusku on lempitanssejani, mutta osallistun ensimmäistä kertaa jatkotunneille. Opetus etenee vaudilla, enkä aina pysty seuraamaan taitavien kavaljeerien vientiä. Onnistumisen kokemukset jäävät vähiin, ja poistunkin jo kahden tunnin jälkeen. Ehkä alkeisryhmä on sittenkin vielä minun juttuni. Kotona lämmin suihku, ihon rasvaus, iltapala ja telkun töllötystä Juniorin, Murun ja yökylään tulleen Chloe-koiran kanssa. Ukki lenkittää Murun.

Hyvä päivä. Täysin erilainen kuin päivät joitakin vuosia sitten, jolloin aamuksi töihin ja illaksi kotiin. Ja joka välissä lasten pukemista, kuskaamista, ruokkimista, pyllyn pyyhkimistä, satujen lukemista..... Nautin niistä päivistä ja nautin näistä päivistä. Aikansa kutakin.

6 kommenttia:

  1. Oikein hyvä päivä ja hienosti kerrottu!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Useimmista päivistä löytää yllättävän paljon hyvää, kun vaan oppii huomaamaan. Sitä opettelen. Se on ehkä sitä hetkessä elämistä, mikä on minulle välillä ollut vaikeaa ja on usein vieläkin.

      Poista
  2. Hienosti kuvattu hieno päivä! Tuo loppukappale on kuin proosaruno, ja koen sen niin todeksi myös omalla kohdallani.

    VastaaPoista
  3. Aika aikaansa kutakin. Arjen pyörityksessä toivon vain, että saan aikanani minäkin nuo leppoisammat ajat vielä kokea. Ihana hyvä päivä sinulla, kuten myös nämä arjen työpäivätkin täällä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Elämämme on arkea, joten jos pystyy ja osaa nauttia arjesta, elämäämme tulee enempi iloa. Sitä kohti!

      Poista