Kodin kuvalehdessä 1/14 Noora Västinen paljastaa elämänohjeensa: "Älä valita, ala valita." Aina voi valita, ainakin sen miten asennoituu ikävään asiaan. Useimmiten minä en ole uskaltanut, osannut tai halunnut valita. Valitessani joudun myös päättämään, ja päätöshän voi olla väärä - tuumaa pessimisti. Onneksi vanhetessaan Mummikin uskaltaa yhä enemmän.
Pelkkänä sanaleikkinäkin Nooran elämänohje on oiva. Monen sanan kohdalla tapahtuu sama kuin ohjeen valita-sanalle. Ei tajua tai näe, että valittamiseen viittavan verbin perusmuoto on sama sana kuin valitsemista tarkoittava verbi. Puhumattakaan, miten helposti älä-sanasta tulee ala-käsky. Älä valita, ala valita!
Aamulla menin yöpuvussa pihalle pisuttamaan Murua. Seitsemän jälkeen oli pimeää ja pientä tihkusadetta. Mutta kumman lämmintä, en kaivannut edes takkia. Ihaninta oli kuitenkin linnunlaulu! Joku aamuvisertäjä juhlisti aamua piiiitkällä lurituksella ja kuuluvalla äänellä. Harvinaista herkkua tammikuussa - ja niin kaunista. Kevään merkkejä?
Luin saman artikkelin ja nyt täällä blogissasi pohdintasi sen johdosta. Pitääpä siinäkin suhteessa tehdä ryhtiliike, olisiko minulla itse asiassa edes syytäkään valittaa?
VastaaPoistaHyvää tätä päivää!
Juuri, miksi valitan? Onko se vain tapa ilmaista asiat? Enkä edes huomaa, että sanon sen valittamalla.
PoistaMikä oivallus! Enpä ole tuota valita-sanaa koskaan miettinytkään.
VastaaPoistaEikö ole jännä, miten aivan sama sana tarkoittaa eri käytössä eriä eikä edes huomaa että sana on prikulleen sama. Esim. Anna on selvä tytönnimi ja anna! on ihan eri käskysana.
PoistaMinäkin kuulin eilen linnunlaulua...
VastaaPoistaMinäkin kiinnitin siihen ekaa kertaa huomiota jo eilen, pitkiä lurituksia.
Poista