Kävin taas aamulla Helsingin Jäähallin kirppiksellä. Tylsä paikka edelleen, mutta paljon myyjiä, joiden joukossa - harmi kyllä - liikaa perusmyyjiä, joihin törmää jatkuvasti ja jotka myyvät perusroinaa. Mutta onneksi joukkoon mahtuu aina myös tavallisia kaappinsa tyhjentäjiä, jotka myyvät kivaa ja hyvää tavaraa ja usein jopa liiankin halvalla.
Löysin vihreän, käsintehdyn ja käyttämättömän näköisen villapuseron pikkupojille eurolla. Ihastuin, toivotaan että sopii Oivalle eikä kaulus kutita. Eurolla lähti myös E.M.Fosterin klassikko Talo jalavan varjossa (WSOY 1992, Eila Pennasen suomennos), josta juuri eilen luin kehuja Liisan Luetut, lukemattomat -blogista, ja ajattelin että tuopa pitää lukea. Heti löytyi!
Teini-ikäinen suloinen tyttö myi äitinsä kanssa perheen lasten vanhoja leluja ja kirjoja. Ostin eurolla kaksi pussia muovieläimiä - toisessa villieläimiä ja toisessa pelkkiä koiria - pikkupoikien rauhoittamiseen esim. matkoilla ja ravintoloissa. Ihanalla Kreetan matkallamme runsas vuosi sitten rauhoitusleluina toimi useimmiten kasa pikkumuumeja, jotka kaivettiin Mummin käsilaukusta hätätilanteissa. Ehkä nyt on eläinten vuoro.
Hienoja löytöjä! Sellaiset kirpparit ovat mukavia, mistä löytyy niitä omat kaappinsa tyhjentäneitä!
VastaaPoistaHietalahden kesäkirpputori on yksi suosikkejani Helsingissä. Ulkona on tilavaa kierrellä, vaikka olisi paljon väkeäkin ja kahvilassa voi lukea iltapäivälehden. Odotan toukokuuta tämänkin takia.
Poista