Näin sanoi Katariina Rautalahti TV1:n Inhimillisessä tekijässä tällä viikolla. Ohjelmassa haastateltiin kolmea eri-ikäistä rintasyöpää sairastanutta naista. Kuuntelin mielelläni ja jopa ihaillen kolmikon rauhallista keskustelua.
Katariinan sanat puhuttelivat minua, sillä viime aikoina olen itsekin miettinyt tavallista enemmän kuolemaa. "Kaikkina muina päivinä saan elää." Kunpa sen osaisi ymmärtää ja sisäistää arkeensa!
Tänään syödään Hakaniemen hallista ostettuja kalkkunan koipia, Ukin sienirisottoa ja Mummin avocadosalaattia. Mukana herkuttelemassa Ukin ja Mummin lisäksi Juniori, Opiskelijapoika sekä (kohta valmistuva) Opiskelijatyttö poikakaverinsa kanssa. Ja jaloissa pyörii Muru nokka tarkkana putoavia herkkupaloja vahdaten.
PS. Avocadosalaatti vaihtui päärynä-sinihomejuustosalaattiin, sillä "syöntikypsät" avocadot olivatkin kivikovia. Onneksi päärynät olivat sopivan pehmeitä.
Tämä lause pitäisi muistaa sanoa ääneen joka aamu!
VastaaPoistaKävin juuri tänään tapaamassa tuttavaa sairaalassa kuntoutusosastolla. Emme oikein tunnistaneet miestä, joka oli kooltaankin puolet entisestä. Hänellä oli paljon suunnitelmia eläkepäiville, mm. matkailua vaimon kanssa tämän synnyinmaassa Etelä-Amerikassa, mutta paha aivoverenvuoto on tehnyt tuhojaan ja muuttaa suunnitelmat.
Kaikki on hyvin kunhan vain saa elää ja olla (suhteellisen) terve!
Minuakin lause puhuttelee. Eikä se tarkoita välttämättä, että pitäisi hyppiä riemusta, mutta tuntea elävänsä - olla läsnä omassa elämässään, kuten nykyään sanotaan.
PoistaTässä iässä tulee väistämättä vakaviakin sairauksia itselle tai ainakin lähipiiriin. Se on useimmille meille uutta ja tuntematonta, jonka useimmat kohtaa vasta ikääntyessään.