maanantai 9. syyskuuta 2013

Mennyt aika

Lehtikuva isoäidistäni vuodelta 1954

Jäätyäni pois työelämästä minua on alkanut kiinnostaa sukuni historia - vanhempieni ja isovanhempieni elämänvaiheet. Sysäyksen tähän antoi kirjepino, jonka löysimme lapsuudenkodistani kun se myytiin ja tyhjennettiin vuosi sitten keväällä. Pääasiassa isäni kirjoittamia kirjeitä äidilleni 1940- ja 50-luvuilla, joukossa jokunen vanhempikin lähinnä äitini lapsuudesta.

Toistaiseksi olen keskittynyt faktoihin eli vuosilukuihin - syntymät, kuolemat, avioliitot ym. Ehkä muistelut vähitellen johtavat myös henkilökohtaisempiin tunnemuistoihin.


8 kommenttia:

  1. Kas, kas. Minä tutkiskelin tässä taannoin myös sukuani. Ehkä ryhdyn tarkempiin tutkimuksiin. En vielä tiedä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se vie helposti koko käden ja enempikin. Mutta mielenkiintoista on, nyt kun on enempi vapaata aikaa

      Poista
  2. Taitaa kuulua tähän ikään tämä innostus. Katselee mennyttä aikaa yhä enemmän kiinnostuvin ajatuksin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, ja minäkin olen nyt vanhempi kuin isäni kuollessaan ja hänhän oli mielestäni silloin jo elänyt elämänsä. Ja itsellä olisi vielä paljon viisauta opittavana.

      Poista
  3. nuo Kansanarkiston arjenhistoria sivut on oikea aarreaitta. sisareni on osallistunut pariinkin otteeseen sen järjestämään kirjoitushaasteeseen omasta arjesta. serkkuni mies on innokas sukututkija ja olisi halukas tekemään tutkimuksen myös meidän puolen suvusta, olisi todella hienoa, jos se joskus toteutuisi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kurssi-ihmisenä etsiskelen juuri sopivaa sukututkimus-kurssia netistä, jotta pääsen täysillä kiinni aiheeseen. Työelämässä kirjoitin paljon pitkiäkin tietotekstejä, joten tiedon etsiminen ja muokkaaminen on verissä.

      Poista
    2. kuulostaa mukavalta Inna, jo näistä pikku jutuista, mitä olet postaillut tuntuu et molemmin puolin suvustasi löytyisi paljon mielenkiintoisia juttuja tutkittavaksi.

      Poista
    3. Ihmisten elämät on ihmeitä täynnä. Ja samoja iloja ja suruja oli 100 vuotta sitten kuin on meillä nykyään. Se lisää selvittelyn mielenkiintoa.

      Poista