lauantai 14. syyskuuta 2013

Esikoinen 32 v


Loppukevään ja kesän 1981 kuljen ylpeänä vatsa pystyssä. Odotan innolla esikoisemme syntymää. Vakosamettiset, tummansiniset Emmaljungat odottavat pienen kaksion eteisessä Helsingin Munkkiniemessä. Kai-serkun käyttämät hoitopöytä ja rottinkinen vauvankori ovat valmiina tulevien vanhempien sängyn vieressä. Moneenkertaan hipelöidyt äityispakkauksen vaatteet ja Kim-serkulta saadut röyhelöpaidat ja froteepotkuhousut viikattuina hoitopöydän laatikoissa. Ja valtava kasa päärmättyjä sideharsovaippoja. Kolme ensimmäistä kuukautta vaipat pestään käsin Äitimuorin neuvomalla "vauvan iholle sopivalla" Marseille-saippualla.

On sunnuntai 13. päivä ja seuraavana päivänä synnytys on tarkoitus käynnistää yliaikaisuuden takia. Olemme Ukin kanssa vanhempieni luona saunassa. Ei supistuksia. Teen ahkerasti kyykkyyn-ylös -liikkeitä yrittäen saada synnytyksen alkamaan, mutta Vauva vain potkii tyytyväisenä vatsassa.

Maanantaiaamuna ajamme Ukin kanssa rauhallisen vatsavauvan kanssa Kätilöopistolle. Synnytys käynnistetään ja iltapäivällä ihmettelemme suloista tyttövauvaa. Illalla Ukki ajaa tyhjään Munkkiniemen kotiin ja minä alan opetella imettämistä neljän tunnin välein - kuuliaisesti kellosta seuraten. Joskus - kärsien huonosta omastatunnosta - rauhoitan itkevää Vauvaa antaen tissiä suosituksia tiheämmin.

On ihanaa olla äiti.

2 kommenttia:

  1. Jotakin niin perin tuttua tässä postauksessa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voiko siitä todella olla yli 30 vuotta? Ehkä jaamme senkin tunteen.

      Poista