keskiviikko 15. tammikuuta 2014

Vuosi kuvina 15.1


Nyt ehdin kuvauspaikalle juuri kuun puolivälissä, kuten olin suunnitellut. Olin paikalla kahden jälkeen, mutta aurinko oli jo painunut metsän taakse ja valaisi vain takana olevia puita. Kotoa lähtiessä luulin, että koko paikka kylpisi auringossa, sillä oli upea, pilvetön taivas. 

Sitä paitsi olen ihan kyllästynyt valitsemaani kuvauspaikkaan. Kävelen kyllä paikan ohi joka päivä, ja se on osa arkeani. Mutta paikka on aina hämärässä ja kanava mutainen. Mutta jatketaan nyt kumminkin kuvaamista, ja valitaan vaikka ensi vuodeksi kiinnostavampi paikka - ja ehkäpä saan paremman kamerankin.

Tänään lähti musta-harmaat raitasukat Siskon miehelle. Sopivat kuulemma hyvin Miehen jalkaan. Lämmittää mieltäni.


Kulman takana aurinko todella kultasi kaislat!

tiistai 14. tammikuuta 2014

Tammikuun koira




Aamulenkillä pakkanen puri ja aurinko paistoi silmiin. Mummi ja Muru nauttivat.

maanantai 13. tammikuuta 2014

Haaste

Sain blogielämäni ensimmäisen haasteen Muistikirja -blogin pitäjältä MammaN:lta. Se on blogi, jossa vierailen päivittäin. Tykkään MammaN:n lyhyistä ja ytimekkäistä arjen kuvauksista.

Mutta haaste. En tiedä, miten siihen suhtautua. Kivaa, kun joku huomioi ja lähettää minulle haasteen. Mutta samalla olen pakotettu vastaamaan toisten asettamiin kysymyksiin. Minä tositosikko ja yltiörehellinen. Toisaalta voin ajatella, että vastatessa opin sosiaalista jutustelua ja bloggaamiskäytäntöjä. Pohdintani ei tarkoita, että olisin haasteesta harmistunut - olen otettu - mutta olen hämmentynyt.

Haaste, kysymykset ja Mummin vastaukset:
“Määrätynlainen uteliaisuus on johtanut meidän bloggaamaan, liittyi se sitten ympäristöön, luontoon tai maailmanmenoon, omaan elämäämme, harrastuksiimme tai lemmikkeihimme. Monipuolisuus on valttia blogeissä! Jos vastaat kysymyksiini ja jaat viidelle eteenpäin, voit viedä pullakahvit mukanasi.  (Ei ole aivan pakko jakaa :) Esitän kysymyksiä, mitkä saattavat useinkin tulla esille kahvikupposen ääressä ystävän kanssa keskustellessa. Mitä sinä vastaat seuraaviin kysymyksiini? Voit myös vastata kysymyksiin pelkästään valokuvin.“

1. Mikä on sisustustyylisi? 
Varmaankin aika pohjoismaalainen. Paljon valkoista, tilaa ja valoa. Lisänä vähän mustaa. Paljon kukkia ja pimeällä kynttilöitä. Iso ruokapöytä!

2. Mihin huoneeseen olet panostanut eniten sisustaessasi? 
Isoon olohuone-keittiöömme, elämämme keskukseen.

3.  Mihin käyttäisit paljon rahaa ilman huonoa omaatuntoa? 
Matkusteluun ja (jos tarvetta) läheisteni sairauden hoitoon. 

4. Mihin käytät paljon rahaa?
Puutarhaan, lisäksi rahaa menee arjen pikkuluksuksiin, esim. kahvitteluun ja ravintoloihin, joskus teatteriin ja balettiin. Ja välillä turhiin vaatteisiin.

5. Mistä onnesta unelmoit?
Matka kauas ja lämpimään lasten ja heidän kumppaneidensa ja perheidensä kanssa. Mukana ehkä Parasystävä perheineen. Pari tällaista matkaa teimme yli 20 v sitten yhteensä kahdeksan 0-10 -vuotiaan kanssa. Onneksi on muistot!

6. Mikä olisi mielestäsi huonoin onni?
Se liittyy liian henkilökohtaisiin asioihin ja jää vain Mummin omaan tietoon.

7. Missä asiassa olet tunnollisin?
Vaikea kysymys. Pelkään (ainakin nuorempana) auktoriteetteja, joten ehkä olen tunnollisin vero- ja poliisiasioissa. Pyrin myös pitämään sen mitä lupaan. Olen ääresrehellinen, välillä jopa häiritsevän suorasukainen. 

8. Minkä inhimillisen virheen annat helpoiten anteeksi?
Toivon, että pystyisin antamaan anteeksi kaikki inhimilliset virheet. En ehkä ole ihan vielä siinä pisteessä. Mutta matkalla ollaan.

9. Mikä on naisen parhain ominaisuus?
Kolme parasta: Luotettavuus, kyky kuunnella, taito iloita ja innostua. 

10. Mikä on miehen paras ominaisuus?
Samat kuin naisella. Lisäksi tykkään miehistä, jotka avaavat oven naiselle ja menevät ennen naista pelottavaan, pimeään luolaan. Ja jolla on iso syli.

Useilla seuraamieni blogien kirjoittajilla kyseinen haaste on varmaa jo ollut. Lähetän tämän haasteen edelleen kivalle kirjabloggarille Marjatalle ja mukavalle turisijalle Ritalle - vastatkaa jos haluatte ettekä ole vielä kyseistä haastetta saaneet.

lauantai 11. tammikuuta 2014

Auraus alkaa


Iltapäivällä alkoi Länsi-Suomessa sataa lunta - ensin hiljalleen, mutta vähitellen yhä sankempana pilvenä. Muru ihmetteli ja pikkupojat innostuivat. Kaivettiin esiin jo vanha iso potkukelkkakin, joka luisti kivasti lumisella nurmella.

Kivaltahan lumi tuntui, vaikka olin jo ehtinyt toivoa, josko lunta ei tänä talvena tulisi ollenkaan Etelä-Suomeen ja saataisiin nauttia Tanskan ja Skånen ilmastosta. Maahan satanut lumi toi päivään kuitenkin heti lisää valoa - iltapäivä tuntui pidemmältä kuin eilen! Sen huomaa varsinkin mökillä, jossa on vain jokunen naapuri eikä katuvalaistusta. 

perjantai 10. tammikuuta 2014

Matikkaa


Tänään herkuteltiin - perinteisesti. Aamulla Hakaniemen torin ulkomyyjällä oli muhkeita mätimateita. Päivän ruokasuunnitelmat muuttuivat silmänräpäyksessä -kanafileet vaihtuivat matikkaan. Ei tarvittu muuta kuin Ukki vilkaisi sillä silmällä Mummiin, ja Mummi nyökkäsi hyväksyvästi. Madekeitto on Ukin herkkua, ja niin torikassiin katosi lähes kolme kiloa matikkaa. Ostettiin vielä hyvää keittoperunaa ja paahtoleipää, ja niin oli perjantaisen mökki-illan herkut kasassa.

Iltapäivällä ajeltiin Juniorin ja Murun kanssa mökille, jonne Esikoisen nelihenkinen perhe tuli perässä työpäivän jälkeen. Alkuillasta viisi aikuista ja kaksi pikkupoikaa herkutteli perinteisellä talviherkulla - madekeitolla ja mateenmädillä. Mäti tietenkin smetanan, sipulin ja keitetyn mateenmaksan kanssa - Äitimuorin perinneohjeen mukaan. Nam, nam!

torstai 9. tammikuuta 2014

keskiviikko 8. tammikuuta 2014

Arjen oppaat


Ukin tärkeimmät ovat tällä hetkellä kaksi arkista Välimäkeä: Ruokaa Ranskasta ja Mummola. Mummi puolestaan rakastaa vanhoja mysilahtisia. Viimevuotinen Safkaa on molempien lemmikki. Perusohjeet tarkistetaan tarvittaessa ruotsalaisen Anna Bergeströmin opuksesta ja italialaisia herkkuja kokataan Basta! -kirjan ohjeiden mukaan.

Keittiön pikkuhyllyyn on koottu sesongin suosikit, mutta olohuoneen kirjahyllystä löytyy pari metriä lisää. Siis keittokirjoja.

tiistai 7. tammikuuta 2014

Valita

Kodin kuvalehdessä 1/14 Noora Västinen paljastaa elämänohjeensa: "Älä valita, ala valita." Aina voi valita, ainakin sen miten asennoituu ikävään asiaan. Useimmiten minä en ole uskaltanut, osannut tai halunnut valita. Valitessani joudun myös päättämään, ja päätöshän voi olla väärä - tuumaa pessimisti. Onneksi vanhetessaan Mummikin uskaltaa yhä enemmän.

Pelkkänä sanaleikkinäkin Nooran elämänohje on oiva. Monen sanan kohdalla tapahtuu sama kuin ohjeen valita-sanalle. Ei tajua tai näe, että valittamiseen viittavan verbin perusmuoto on sama sana kuin valitsemista tarkoittava verbi. Puhumattakaan, miten helposti älä-sanasta tulee ala-käsky. Älä valita, ala valita!

Aamulla menin yöpuvussa pihalle pisuttamaan Murua. Seitsemän jälkeen oli pimeää ja pientä tihkusadetta. Mutta kumman lämmintä, en kaivannut edes takkia. Ihaninta oli kuitenkin linnunlaulu! Joku aamuvisertäjä juhlisti aamua piiiitkällä lurituksella ja kuuluvalla äänellä. Harvinaista herkkua tammikuussa - ja niin kaunista. Kevään merkkejä?

maanantai 6. tammikuuta 2014

Vika päivä


Tänään on loppiainen ja vika päivä joulua. Huomenna joulukuusen oksat sahataan ja asetellaan pihalle mullasta esiintyöntyvien kevätkukkien suojaksi. Toivotaan että parisenttiset innokkaat tulppaanin ja narsissin alut kestävät mahdolliset tulossaolevat pakkaset. Huomenna myös joulutähdet ja tontut pakataan odottamaan ensi joulua, joka tulee vuosi vuodelta nopeammin. Joskin kuvassa olevan nappitähden saatan vielä jättää pariksi viikoksi ikkunaan, mutta perinteisempi valotähti kasataan jo laatikkoon.

Blogipäivityskin on jäänyt pariksi päiväksi, kun Mummi on ollut täystyöllistetty. Pikkumiehet yöpyivät viikonloppuna Mummin ja Ukin luona. Ulkona pimeä tuli jo paljon ennen neljää, joten pojat purkivat energiaansa koko illan sisäleikkeihin. Onneksi olohuoneessamme pääsee juoksemaan isoa ympyrää keittiösaarekkeen ja ruokapöydän ympäri - reitti jota omat lapsemmekin aikoinaan rakastivat. Mummi ja Ukki taisivat kuitenkin väsyä ennemmin kuin pikkumiehet. Mummilla puhkesi kaiken kukkuraksi lauantaina perheessä kiertänyt flunssa. Nenä valuen luettiin maurikunnaita ja rakennettiin Maisa-palapeliä - uudestaan ja uudestaan.

Illasta viisastuneena pakkasimme pikkumiehet heti aamulla ulos. Olimme kaikki neljä jo kahdeksan jälkeen ihastelemassa sorsia ja puoli kymmeneltä laskemassa liukumäkeä puistossa. Ulkona sunnuntaiaamupäivä kuluikin rattoisasti hämärästä ja pienestä tihuttelusta huolimatta.

Miten 20-30 vuotta sitten viisi omaa lasta hoitui usein "siinä sivussa", kun tänä päivänä kaksi pikkupoikaa tuntuu vievän kaiken ajan? Ja meitä on sentään nyt kaksi pääosin työelämästä sivussa olevaa hoitajaa ja vain kaksi mukavaa poikaa, joiden kanssa haluaa olla ja joista on iloa. 

Nyt pystyn paremmin ymmärtämään, miten paljon oma äitini - Äitimuori - aikoinaan panosti meidän auttamiseen ja tukemiseen. Kiitos Äitimuori, jaksoit hoitaa viittä lastamme toistuvasti vuosien ajan ja jopa useita päiviä putkeen - oman työsi ohella - ja aina kun tarvitsimme. Nyt vasta tajuan, minkä urakan teit. Kiitos Äitimuori!


perjantai 3. tammikuuta 2014

Puuhaaja lähti


Lomat loppuu. Pikkupojat palasivat eilen päiväkotiin ja heidän vanhempansa töihin. Lontoontyttö lähti tänään takaisin suurkaupunkiin ja Opiskelijatyttö aloittaa työt tiistaina. Opiskelijapoika ja Juniori hakeutuvat opintojen pariin tammikuun kuluessa. 

Arki alkaa, vaikka kuusi on vielä parvekkeella ja tähti ikkunassa. Nautin vielä pari päivää joulun valoista, ennenkuin alan tiirailla ja haistella alkukevään merkkejä.