Tilan Tiramisu

Tiramisu pääsi Herkku-kaverinsa kanssa torstaina ulkoruokintaan :)

Metsä Tilalla

Sain piipahtaa ennakkoon Taattisten tilalla Merimaskussa lauantaina avattavassa Metsä-nimisessä ryhmänäyttelyssä. Kaksikerroksisessa entisessä myllyssä olevassa kesänäyttelyssä on esillä neljän suomalaisen taiteilijan teoksia - yhteensä parikymmentä keramiikka-, puu- ja tekstiiliteosta.

Metsä-näyttelyn teoksissa taiteilijat tutkivat mm. omaa sisäistä luontokokemustaan sekä metsään liittyviä uskomuksia ja luonnon kiertokulkua. Näyttelyn on kuratoinut Kirsi Enkovaara. Lisätietoa Taattisten tilan Metsä-näyttelystä ja muista kesänäyttelyistä löytyy täältä. 

Puurakennuksen alakerrassa on esillä Eve Hamarin kierrätetyille tekstiileille piirrettyjä pieniä liinoja ja Saara Renvallin värikkäitä puuveistoksia. Yläkertaan on aseteltu rintarinnan Laura Pehkosen uniikkeja keramiikkaveistoksia ja Hanna-Kaisa Korolaisen käärmeaiheisia lasiteoksia. Mutta tilaa hallitsee kaksi Hanna-Kaisan suunnittelemaa ja toteuttamaa upeaa ryijyä, jotka vangitsevat tulijan katseen.

Ihastuin kesäkuun Tilalla esillä olevaan ilmaiseen pikkunäyttelyyn. Ja etenkin siihen, miten erilaiset ja eri materiaaleista toteutetut teokset sopivat yhteen ja ikäänkuin voimistivat toisiaan. 

Istutushommissa

Pablo seuraa istutuspuuhiani.

Tyttärien tilalla Merimaskussa on toukokuussa kulunut päivä jos toinenkin. Kun Tilalle menee, tulee nopeasti imaistuksi mukaan maalais- ja majoitustalon lukuisiin hommiin. Hommiin, joita kyläilijällekin riittää aamusta iltaan. Ja askelmittari hyrisee - tänäänkin askelia kertyi yli 21000 :)

Olen lähinnä siivonnut ja hoitanut pihaa sekä istuttanut kymmeniä kesäkukkia. Ja leiponut oman maan raparpereista kolme piirakkaa (täällä) viikonlopun kahvilan avajaisia varten. Onneksi Tyttäret ovat hoitaneet päivittäisen lounaan ja illallisen, ja olen saanut vaihteeksi nauttia nuoremman polven ruokajuttuja, kuten herkullisia vegaaniaterioita.

Hommailun lomassa olen tehnyt Dora-koiran kanssa lyhyitä metsälenkkejä sekä nauttinut Pablo-kissan silittelystä ja kehräilystä. Tilan toinen kissa - harmaa Lala - on veljensä ujo versio eikä antaudu vieraan silitettäväksi.

Pitkistä hommailupäivistä huolimatta olen nauttinut. Tai ehkä juuri niiden takia - vaihtelu virkistää myös eläkeläistä :) 

Nukuin yhden yön Doran kanssa :)

Lala haki turvaa isännän kengistä :)

Tänä vuonna lasikon kukiksi valikoitui vaaleanpunaisia riippapelarkuita 

ja kirkkaanpunaisia cascade-lajikkeita.

Ja Pakarintuvan eteen riippuvia heiniä - nimi jäi arvoitukseksi…

Alla plataanipuun :)

Vielä pari valokuvaa kevään ja kukkien keskeltä Etelä-Ranskasta (täällä). Yhteen kuvaan myös minä jouduin tai pääsin poseeraamaan lähikylän kukkien keskelle. ”Huomaatteko, että Annin puseron värit toistavat kivasti ihmeköynnöksen värejä. Otetaanpa valokuvaajasta valokuvakuva!” keksivät SerkkuLeidit. Ja kiva kuva tulikin :)

Kuvaamista ja kukkia matkalla riitti sekä Siskon puutarhassa että lähikylien kujilla. Tulipahan todistetuksi, että me Leidit jaksoimme raahautua kylille vielä illan hämärryttyäkin - tai ainakin yhtenä iltana :)

Yhteen kuvaan halusin ikuistaa plataanipuun kauniinkirjavaa kuorta, sillä meille jäi sisäpiirivitsiksi Ennan vakuuttavat sanat: ”Muistattehan Aikakoneen laulun Alla plataanipuun?” Näin Serkku muisteli, kun väittelimme inttävään pohjalaiseen tapaamme erään vanhan puun lajista. 

Tämän jälkeen jopa komeasti kukkivaa ihmepensasta saatoimme kutsua plataanipuuksi. Joten Mummikin ikuistettiin ”alla plataanipuun” :)

Ja yksi kapakka :)

Taas löytyi Siskon opastuksella kiva kapakka :) Markkinapäivän (täällä) lounaspaikaksi hän oli valinnut Fayencen keskustassa olevan kaksikerroksisen Le France -nimisen pienen ravintolan. Istuimme toisen kerroksen parvekkeella - varjossa, mutta lämmössä. 

Ja taas herkuteltiin. Tällä kertaa päätimme alku- ja pääruoan sijaan syödä kaksi alkuruokaa: Parsaa vuohenjuusto-moussella, vasikanlihaa paikallisen vihannesten kanssa ja itsetehtyjä, pinaatilla täytettyjä ravioleja, joista ravioliannos oli heittämällä herkullisin. Ja täyteen tultiin :)

Hyvin ravittuna jaksoi taas kierrellä kylän kiehtovia kujia - tai kuka jaksoi, kuka ei :)

Salade dAsperges, Mousse de chevre frais aux herbes, Palet Breton au Parmesan Fraucheur

Vitello Tonato comme un Carpaccio, condiments de Provence & Coleslaw

Raviolis Artisanal, Ricotta epinard sauce Parmigiano

Yksi kirkko

Pitäähän joka matkalla bongata yksi kirkko :) Tällä kertaa se oli Fayencen barokkityylinen Eglise Saint Jean-Baptise eli Pyhän Johannes Kastajan kirkko. 

Ulkoa ja sisältä jykevä, 1700-luvulla rakennettu kivikirkko oli katoliseksi kirkoksi yllättävän levollinen, ei yhtään kromeluuri. Tykkäsin etenkin kirkkosalin korkeudesta ja yksinkertaisista kattoholveista sekä alttarin päälle rakennetusta kauniista kupolista.

Kirkko sulautui liiankin hyvin kylän muihin vanhoihin kivirakennuksiin, eikä sitä kauempaa juuri niistä erottanut muu kuin koko - ja (vaatimaton) torni.

Etsi kirkko :)

Kaunis Fayence

Jos ensimmäisenä SerkkuLeidien reissupäivänä seikkailimme vilkkaassa Cannesissa (täällä), niin toisena päivänä nautimme pienen Fayence-nimisen vuoristokylän rauhallisuudesta. Alle 100 kilometrin säteellä Nizzasta on kymmeniä samanoloisia, toinen toistaan kauniimpia pieniä kyliä tai kaupunkeja vanhoine taloineen ja kapeine kujineen. 

Yksi näistä on Fayence, jonka vanhimmat talot ovat keskiajalta ja iso kivikirkko 1700-luvulta. Jätimme auton kaupungin vanhan keskustan ulkopuolelle ja kiipesimme runsaan kilometrin matkan jyrkkiä ja kapeita kujia pitkin ylös kaupungin keskusaukiolle - Johannes Kastajan aukiolle (Pl. St. Jean-Baptiste). 

Ennen puolta päivää kiemuraiset pikkukadut olivat hiljaisia ja lähes autioita. Näimme vain jokusen yksittäisen ihmisen ja pari autoa, mutta useampia pieniä aukioita penkkeineen, paljon vehreää ja vihreää sekä lukuisia kukkivia ihmeköynnöksiä. Leppoisaa ja kaunista. Ja siistiä :)

Päästyämme aukiolle myös se oli melkein tyhjä. Siskon mukaan aukiolla on yleensä torstaisin paikalliset markkinat - parikymmentä kojua, joissa myydään lähiseudun vihanneksia ja juustoja sekä mm. erilaisia huiveja ja kesähameita. Tänä torstaina siellä oli ainoastaan yksi torikauppias - ilmeisesti muut olivat pelästyneet aamun sadekuuroja.

Onneksi sade ei ollut pelästyttänyt meitä :) Vaikka missasimme viikkomarkkinat, nautimme suunnattomasti pitkästä kävelystä pienessä ja kauniissa Fayencessa. Varsinkin kun sade oli loppunut juuri sopivasti saapuessamme autolla kaupungin laidalle :) 

Fayencen ympäristöstä löytyy useita merkittyjä, 5-15 kilometrin pituisia, helppoja vaellusreittejä.

Lauran luona

Lähes joka kerta kun matkustan Siskon luokse Ranskaan, käymme yhtenä päivänä hänen kanssaan lounaalla La Laurassa - yhdessä Siskon lempiravintolassa Cannesissa. 

Näin teimme myös SerkkuLeidien kolmipäiväisellä reissulla (täällä). Tosin Sisko yritti suosittaa toista ravintolaa, koska pelkäsi että Laurasta ei luonasruuhkassa löydy vapaata viiden hengen pöytää. Mutta minä halusin koettaa, ja emäntä löysi kuin löysikin meille pienen odottelun jälkeen paikat :)

Kaikille Leideille sopi hyvin kokea hieman italialaisen rentoa tunnelmaa hienostuneen Cannesin vilinässä. Ja herkutella Bruschetta-alkupaloilla ja Pasta Vongole -spagetilla :)

Ehkä Turun serkuistakin tuli La Laura -faneja ja Cannesissa kuullaan jatkossa: ”Ei teil mittää ruokaa sattuis olemaa?”  

Bruschetta

Pasta Vongole

Leidit Cannesissa

Kuopusserkku äkkäsi heijastuksen Palais des Festivals -tapahtumakeskuksen seinässä -

ja ikuisti Leidit kännykkäkamerallaan :) 

Ensimmäinen kokonainen päivä SerkkuLeidien Ranskan reissulla (täällä) kului runsaan puolen tunnin päässä Siskon huvilalta olevassa Cannesissa, jossa edellisenä päivänä oli alkanut vuosittainen kuuluisa elokuvafestivaali - 77. kerran sitten avajaisvuoden 1946. 

Festivaalien takia suositun rantakaupungin kaduilla pörräili tavallista enemmän mielenkiintoisen ja erikoisen näköistä porukkaa - osallistujia ja järjestäjiä, joiden seuraaminen jo itsessään olisi riittänyt päivän ohjelmaksi :) Yhteenkään staraan emme kuitenkaan törmänneet tai emme ainakaan tunnistaneet, vaikka kovasti yritimme bongata kuopusserkun fanittamaa Meryl Streepiä - supertähteä, joka oli edellisenä päivänä saanut Kultaisen palmun kunniapalkinnon. Meillä kuitenkin riitti asian ympärillä hauskaa vitsiä koko matkan ajaksi, ja näimmehän me lukuisia Merylin mainosjulisteita ja lehtiotsikoita :)

Tähtibongailun lisäksi haistelimme ihanaa Forvillen ruokatoria ja kiipesimme Notre-Dame dEsperance -kirkolle lähinnä sieltä avautuvien näköalojen takia. Ja odottelimme kadunkulmissa, kun kuopusserkku kävi shopppailemassa tuliaisia mm. kotona odottavalle, parivuotiaalle koiralleen :)  

Toki ehdimme myös herkutella pitkään ja hartaasti yhdessä Siskon lempiravintoloista, mistä pari sanaa huomenna….

Parsan aikaa Forvillen ruokatorilla 

Valokuvaajien apuvälineitä :)

Pilvistä Cannesin rantaa…

… ja sateen tyhjentämiä katuja :) 

Kuopusserkun lempistara

Notre-Dame dEsperance -kivikirkon juurelta aukeaa komea näköala 

kaupungin kattojen yli vuoristoon ja merelle. 

Ranskalaista puutarhaa

Sain taas nauttia Siskon vieraanvaraisuudesta hänen ja Puolisonsa Ranskan kodissa. Pitkästä aikaa, sillä osin koronavuosien takia edellisestä kerrasta on lähes kuusi vuotta (täällä). Tällä kertaa Puoliso ajettiin evakkoon, sillä huvilasta ja sen puutarhasta nautittiin naisporukalla :)

Minun lisäkseni Sisko oli kutsunut riemulomalle Ranskaan kolme serkkuamme eli iloiset SerkkuLeidit. Porukan, jolla viime vuosina olemme retkeilleet mm. eri puolilla Etelä-Suomea (täällä). Ja nyt pääsimme pitkään suunnitellulle reissulle Siskon Ranskan huvilalle :) 

Yksi vuorokausi on oltu, ja kaksi on jäljellä. On ehditty tutkia huvilan puutarhaa, ihailla kymmeniä ruusuja ja kokeilla uima-allasta. Lähileipomon patongit ja kroisantit on hyviksi havaittu. Ja Siskon ajotaito vakuutti, kun hän tänään sukkuloi sujuvasti ranskalaisen liikenteen lomassa kierrättäessään meitä lähitienoon kylissä. 

Huomista odotellessa…

Salainen vesiallas :)

Siskon lempiruusu