Teki taas mieli käydä levollisella ja aina kauniilla Leposaaren hautausmaalla Kulosaaressa. Vain käydä - ei se kummempaa - ja kierrellä hautojen lomassa. Ja viedä Herttoniemen Hertan edullisia keltaisia leikkoruusuja isän ja Alma-mummin haudalle.
Samalla sain haistella merta, joka pienellä Leposaarella tulee kaikkialla iholle. Ja ihailla saaresta näkyvää kaupungin siluettia, joka eri vuodenaikoina ja eri ilmoilla näyttää aina erilaiselta, mutta aina yhtä hienolta.
Ja seurata kevään etenemistä. Onko saaren valkovuokot ja keto-orvokit jo kukassa? Näkyykö rodopensaissa vielä yhtään avautuvaa terälehteä? Ei näkynyt vuokkoja eikä orvokkeja, ja rodot olivat vielä tiukassa nupussa. Mutta kiertäessäni pientä saarta hautausmaan (hanhi)aitojen ulkopuolelta huomasin ryppään valkoisia kellokukkia, joiden terälehdissä erottui selkeät keltaiset pisteet. Netistä selvisi, että kukat olivat kevätlumipisaroita eli kevätkelloja (Leucojum vernum) eivätkä tuttuja, kokonaan valkoisia lumikelloja (Galanthus).
Kävellessäni Leposaaressa pysähdyn usein katselemaan tuntemattomien ihmisten hautoja ja miettimään niihin liittyviä tarinoita. Niin nytkin :) Ohitin pienen yksinäisen haudan, johon kiinnitin huomiota siinä olevan osuvan Unhola-sukunimen takia. Hautaan oli lähes sata vuotta sitten haudattu 72-vuotiaana kuollut Agatha Nummelin.
Netistä löysin Agatha Agathantytär Nummelinin kuolinilmoituksen, johon oli kirjoitettu lyhyt värssy: Hiljaa elät, Hiljaa kärsit, Viimein levon saavutit. Kuvasivatko sanat ajan vaatimatonta tapaa vai viittasivatko ne oikeasti Agathan elämään? Agathahan synnytti neljä lasta, josta vain esikoispoika eli aikuiseksi. Lapsista Ninni, Gustaf ja Paavali kuolivat imeväisikäisinä tai lapsina.
Mutta mistä hautakiveen tulee nimi Unhola? Se ei selvinnyt täysin minulle. Tosin Agathan 28-vuotiaana saaman esikoispojan Julius Engelbertin sukunimi oli Unhola, mutta Agatha oli Nummelin….
Kevään ja alkukesän aikana aion kierrellä uudelleen Leposaaren hautausmaalla. En halua missata keväällä saaressa kukkivia valkovuokkoja enkä alkukesän komeita rodojonoja :)
Sörnäisiä ja Kalasatamaa Leposaaresta kuvattuna.
Kevätlumipisara eli kevätkello (Leucojum vernum)
Agatha Nummelin 3.4.1856 - 3.3.1929
Leposaaren kappeli kuvattuna vaihteeksi kaupungin puoleiselta rannalta,
kun yleensä aina katson ja kuvaan kappelia toisesta suunnasta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti