”Ensimmäinen waikutelma, minkä wieras museoon astuessaan saa, on sywä hämmästys.” Näin kirjoitti Kansallismuseosta pakinoitsija Tiitus alias Ilmari Kivinen (1883-1940) Helsingin sanomissa vuonna 1916. Vuonna, jolloin Eduskuntatalon viereen rakennettu uusi museo oli avannut ensi kertaa ovensa yleisölle.
Yli sata vuotta myöhemmin syvä hämmästys kuvasi edelleen tunnetta, joka minut valtasi kun joulun alla astuin Kansallismuseoon. Seisoin pitkän tovin museon ensimmäisen kerroksen pääaulassa niska kenossa ihaillen korkeaan kupoliin maalattuja kattomaalauksia. Koska lie olin siellä viimeksi käynyt, ehkä omien lasten kanssa noin 30 vuotta sitten. Joka tapauksessa olin täysin unohtanut, millaiseen wau-elämykseen museon painavien ulko-ovien takana törmäisin.
Kymmenen vuotta museon avaamisen jälkeen taiteilija Akseli Gallen-Kallela (1865-1931) maalasi pari vuotta ennen kuolemaansa Kalevalaa kuvaavat kattomaalaukset poikansa taidemaalari Jorma Gallen-Kallelan (1898-1939) avustuksella. Kattoon syntyi neljä maalausta, joiden jokaisen pinta-ala oli lähes 30 neliömetriä. Maalaukset toteutettiin vaativalla freskotekniikalla, jossa väri levitetään kostealle pinnalle.
Gallen-Kallela oli maalannut neljä isoa Kalevala-aiheista freskoa jo Pariisin maailmannäyttelyn Suomi-paviljonkiin vuonna 1900. Arkkitehti Eliel Saarinen pyysi taiteilijaa tekemään samat maalaukset tai tarkemmin niiden kopiot uuden museon kattoon. Hauen pyyntiä lukuun ottamatta museon kattomaalausten aiheet ovatkin samat kuin Pariisin teoksissa.
Kattomaalaukset konservoitiin 2000-luvulla ja värit kirkastuivat upeasti. Makasimme Esikoisen Pikkupojan kanssa pitkän tovin freskojen alla olevilla pyöreillä pikkusohvilla ja tutkimme molemmat yhtä innokkaasti maalausten lukuisia yksityiskohtia. Pikkupoikaa kiinnosti etenkin Sammon puolustus -freskon jättimäinen, ihmispäinen lintu.
Viihdyimme molemmat - Pikkupoika ja Mummi - museon aulassa ja käytävillä, etenkin kun löysimme museon kolmannesta kerroksesta Lasten aika -nimisen ison leikkitilan. Talven päänäyttelyyn Akseli Gallen-Kallelasta tulen tutustumaan myöhemmin yksin tai aikuisseurassa :)
Pakinoitsija Tiituksen sanoin Kansallismuseo on ”palatsi wielä enemmän sisältä kuin päältä”. Ja vielä enemmän nyt kuin Tiituksen pakinan aikana, jolloin upeita kattofreskoja vielä odoteltiin.
PS. Yle ehti ennen minua, kun se eilisen iltauutisissa kehui Akseli Gallen-Kallelan näyttelyä ja kattomaalauksia :)
Akseli Gallen-Kallela 62-vuotiaana Sammon puolustus -freskon edessä 1927. Kuva Museovirasto.
Museokortin omistajana olen käynyt viime vuosina useasti myös Kansallismuseossa. Erikoisnäyttelyt ja pysyvä näyttely Suomen tarina ovat olleet ”suorituslistalla”. Tänään olin siellä hyvän ystävän kanssa, ja niin oli moni muukin. Pienoista väistelyä. Kuljen edelleen maski naamalla. Ihailimme jälleen kerran aulan freskoja, luonnoksia freskoista oli esillä AG-Kn näyttelyssä. Osa tauluista on hyvin tuttuja, lainassa mm. Ateneumista. Akselin lapsuudenajan piirustuksia on yhdellä seinällä. Uskon, että pidät tästäkin näyttelystä. MK-museorotta
VastaaPoistaLähipäivien suunnitelmissa on käydä AG-Kn näyttelyssä (keksit hyvän lyhennyksen pitkästä nimestä). Näyttely on ollut mediassa nyt esillä niin paljon, että varmaan on paljon muitakin kävijöitä, mikä näin flunssakautena vähän jännittää. Odotan mitä yllättävää Ateneumin tunnettujen teosten lisäksi löytyy. Terv InnaAnni
Poista