Perjantaina sain kolmannen koronarokotteen. Kakkosrokotteenhan sain heinäkuun alussa eli vajaa kuusi kuukautta sitten (täällä), joten väliä jäi vajaat kuusi kuukautta.
Valitsin Jätkäsaaren rokotuspisteen, koska se oli lähinnä Punavuoren kotiani. Uskoin myös, että löydän lähistöltä helposti parkkipaikan, mikä pitikin paikkansa. Rokotuspisteessä oli yllättävän ruuhkaista ja muutenkin sekavan tuntuista verrattuna Messuhalliin, jossa sain sujuvasti kaksi ensimmäistä rokotetta. Uutisista kuulin, että suurimmat rokotuspisteet - kuten Messuhalli - on suljettu jo alkusyksystä, kun pandemian kuviteltiin silloin sammuvan.
Itse rokotus pistettiin sutjakasti ja kivuttomasti, ja jälkioireet Pfizerin rokotteesta jäivät vähäiseksi. Pistospäivän iltana olin tosi väsynyt, mutta nukuin hyvin - toisin kuin ekalla kerralla - ja seuraavana päivänä elämää haittasi päänsärky. Mitään muuta oireita ei tullut.
Nyt vaan odotellaan immuniteetin vahvistumista - uudelleen. Ja pandemian laantumista. Ensimmäinen toive toteutuu viimeistään vuoden vaihteessa. Tai ehkä nippa nappa jo jouluksi, sillä kolmannen rokoteannoksen täysi teho syntyy noin viikossa.
Ja toinenkin toive viimeistään ensi kesänä - ehkä. Tai ainakin totumme ja opimme elämään koronavirusten kanssa - ehkä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti